Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Montako sijamuotoa?

”Kuinka monta sijamuotoa on suomen kielessä?” Tätä kysytään silloin tällöin muun muassa Kielitoimiston puhelinneuvonnassa. Näin keskeisesti suomen kieltä koskevaan kysymykseen luulisi vastauksen tulevan lennossa. Miksi neuvoja joutuu kuitenkin nykyään kakistelemaan ja selittelemään, että toisaalta niin, toisaalta näin?

Pitkään on opetettu, että suomessa on viisitoista sijamuotoa. Silloin on laskettu mukaan myös akkusatiivi. Moni muistaa lauseenjäsennystehtävistä, että sitä käytettiin kokonaisobjektin sijamuodon ilmoittamisessa. Akkusatiivilla ei kuitenkaan ole siinä omaa muotoa, vaan tehtävissäkin sen ilmoitettiin olevan nominatiivin (Lue kirja!) tai genetiivin (Hän luki kirjan.) kaltainen.

Varsinaisina akkusatiivimuotoina voidaan pitää vain pronominimuotoja minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet. Koska akkusatiivi siten on kovin vajaakäyttöinen ja harvinainen sijamuoto (paitsi pronomineissa), kielentutkijat ja kieliopintekijät ovat kiistelleet jo vuosikymmeniä siitä, voidaanko akkusatiivia enää pitää omana sijamuotonaan. Ison suomen kieliopin  ilmestyminen (2004) on vahvistanut ja tavallaan virallistanut sen, että akkusatiivia ei enää juuri mainita sijamuototaulukoissa. Sen mukaan meillä on nyt siis vain neljätoista sijamuotoa.

Suomi on siitä erikoinen kieli useimpiin muihin kieliin verrattuna, että siinä on paljon sijamuotoja. Mutta aiemmin niitä on ollut vielä enemmän! Aikojen kuluessa vain eräille muille sijamuodoille on käynyt niin kuin nyt akkusatiiville: ne ovat käyneet niin harvinaisiksi, ettei niitä lasketa enää varsinaisiksi sijamuodoiksi. Jotkin niistä elävät kuitenkin jäänteinä kielessä joissain sananmuodoissa, kuten prolatiivi (maitse, sähköpostitse), latiivi (kauas, lähemmäs, taa) tai eräissä murteissa vielä esiintyvä eksessiivi (kotonta).

TARU KOLEHMAINEN

huhtikuu 2009

Kuukauden kielijutut