Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Molokin kitaan ja Kankkulan kaivoon

Kreikan ja eräiden muiden maiden velkaongelmien ratkaisemisesta on viime aikojen talouspoliittisissa keskusteluissa käytetty välillä varsin värikästä kuvakieltä. Jotain siitä kertoo se, että eduskunnassa on  keskustelujen kirjaajille tullut vastaan sellaisia ongelmia kuin kirjoitetaanko Molokin kita vai moolokinkita tai Kankkulan kaivo vai kankkulankaivo.

Kyseessä on ilmaustyyppi, jossa erisnimi, kuten Molok, on irtautunut alkuperäisestä käytöstä yleisempään suuntaan. Raamatussa mainittu epäjumala Molok, jonka ammottavaan kitaan ihmisparkojen piti syytää kauhistuttavia uhreja, on tehokas kuva edelleen, vaikka alkuperäistä yhteyttä ei kovin tarkasti tunnettaisikaan.

Kirjoittamisen ongelma tulee siitä, että erisnimi kuvalliseen käyttöön siirtyessään saattaa menettää erisnimen luonteensa. Erisnimellä ei enää viitatakaan tiettyyn yksilöön, vaan siitä tulee luonnehtiva yleisnimi ja kirjoitetaan siis pienellä alkukirjaimella. Näin on käynyt monissa sanonnoissa, kuten Raamatusta irronneissa ilmauksissa jaakobinpaini tai jobinposti. Kun genetiivimuotoinen erisnimi muuttuu yleisnimeksi, se kirjoitetaan yleensä yhteen pääsanansa kanssa.

Milloin erisnimestä tulee yleisnimi?

Rajanveto ei ole helppoa. Raamatun ensimmäisestä ihmisestä Adamista on yleisnimen puolelle liukuneet mm. sanonnat aataminaikuinen ja aataminpuku – aataminomenasta nyt puhumattakaan. Mutta vaikka Pietarin kalansaalis on samalla tavoin irronnut Raamatun kertomuksesta tarkoittamaan mitä tahansa runsasta kalansaalista, Pietari on pysynyt Pietarina, samoin Salomo ilmauksessa Salomon tuomio. Niihin rinnastuu myös Molokin kita. Muista lähteistä mainittakoon vastaavia erisnimensä säilyttäneitä ilmauksia Damokleen miekka, Pandoran lipas, Molotovin koktaili, Troijan puuhevonen tai kotoinen Eskon puumerkki.

Osa kuvailmausten  erisnimistä on puolitiessä kohti yleisnimeä, kuten Kainin merkki, joka voidaan kirjoittaa myös kaininmerkki. Ja vaikka nykyään kirjoitetaan yleensä akilleenkantapää, voi soturi Akillesta muistaa edelleen myös muodolla Akilleen kantapää.

Entä Kankkulan kaivo? Vaikka Kankkulan sijaintia ja alkuperää ei tiedetäkään, nimi on selvintä pitää erisnimenä. Toisaalta voidaan mennä ”päin prinkkalaa”, vaikka Prinkkalasta on paljon enemmän tietoa. Kieli ei tässäkään suhteessa ole aina kovin loogista.

TARU KOLEHMAINEN

kesäkuu 2011

Kuukauden kielijutut