Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Joulun ajan nimiä ja päiviä

Kirkollisen perinteen mukanaan tuomat raamatulliset nimet ja pyhimysten nimet muodostavat keskeisen osan nimipäiväalmanakkamme etunimistöstä. Myös joulun tienoon nimipäivien taustalla vaikuttavat Raamatun kertomukset ja katolisen kirkon muistopäivät maustettuina suomalaisella kansanperinteellä.

Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12. viettävät nimipäiväänsä nykyään Niilo, Niko, Nikolai, Niklas ja Niki, ruotsinkielisessä almanakassa myös Nils ja Nicolas. Nimien taustalla on keskiaikainen kristillinen suosikkinimi Nikolaus. Joulukuun kuudes on vanhastaan ollut 300-luvulla eläneen Myran kaupungin piispan Pyhän Nikolauksen muistopäivä. Suomessa Nikolaus oli metsälintujen suojelija, metsänjumala. Häntä on pidetty myös merenkulkijoitten suojeluspyhimyksenä. Nikolaus on hyväntekijä myös lahjoja jakelevana Santa Clausina eli suomalaisittain joulupukkina.

Lucian, valon tuojan, nimipäivää vietetään ruotsinkielisen almanakan mukaan 13. joulukuuta. Tuo päivä on vanhastaan ollut Pyhän Lucian, sokeiden ja silmäsairaiden suojelijan muistopäivä. Lucia-nimen taustalla on valoa merkitsevä latinan sana lux : lucis. Vuoden pimeimpään aikaan osuvaa valon juhlaa on viime vuosina vietetty yhä enemmän myös suomenkielisten keskuudessa.

Apostoli Tuomas, jonka muistopäivää vietetään 21. joulukuuta, on joulun tuoja ja joulurauhan julistaja: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”.

Jouluaattona 24.12. juhlivilla Aatamilla ja Eevalla on perinteisesti ollut yhteinen nimipäivä, koska Raamatun mukaan heidät luotiin samana päivänä. Jouluaattoon, Jeesuksen syntymäpäivän edelle, nimipäivä sijoitettiin siksi, että Aatami ja Eeva edustavat syntiinlangennutta ihmissukua, jonka Jeesus lunastaa. Nimien Aatami ja Eeva lähtömuodot ovat olleet käytössä Syyrian seudulla jo 4 500 vuotta sitten. Aatami on suomalaistunut muoto heprean nimestä Adam ’ihminen’. Eevan taustalla on heprean sana havva ’elämä, elämän antaja’. Tämän nimen Aatami antoi vaimolleen.

Toisena joulupäivänä eli tapaninpäivänä on perinteisesti lähdetty tapaninajelulle, aiemmin hevoskyydillä. 26. joulukuuta on vanhastaan vietetty Pyhän Stefanuksen muistopäivää. Ilmeisesti kristikunnan ensimmäisen marttyyrin muistopäivä on meillä yhdistynyt vanhaan kansanomaiseen hevosjuhlaan ja siten Stefanuksesta (joka on suomalaistunut muotoon Tahvanus tai Tapani) on tullut hevosten ja hevosmiesten suojelija.

Joulun ajan viimeinen kirkollinen pyhäpäivä on 6. tammikuuta vietettävä loppiainen, mutta kansa on viettänyt näillä main myös omaa joulukauden lopettavaa Nuutin päivää, jolloin on järjestetty nuuttikiertueita, joiden keskipisteenä oli nuuttipukki. Nykyisellä paikallaan 13.1. Nuutin päivä on ollut vuodesta 1708 lähtien, sitä ennen päivää on vietetty loppiaista seuraavana päivänä eli 7.1. Päivä on 1100-luvulla eläneen Tanskan pyhän Knut-kuninkaan muistopäivä.

TIINA MANNI-LINDQVIST

joulukuu 2010

Kuukauden kielijutut