Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Ja-sana virkkeen alussa

Saako virkkeen aloittaa sanalla ja? Tätä kysytään Kielitoimistosta yhä silloin tällöin. Lähettipä joku hiljattain meille tiedoksi muualta kirjallisesti saamansa vastauksenkin: ”Ehdottomasti ei.” Vastaus on väärä. Ja-sanalla voi hyvin aloittaa virkkeen, kunhan tekee sen taiten.

Ja-sanalla alkavat virkkeet ovat tavallisia erityisesti persoonallisissa, tuttavallisissa, pohtivissa ja kantaa ottavissa kirjoituksissa, kuten kolumneissa, arvosteluissa ja kommenteissa. Tyypillinen paikka ja-alkuiselle virkkeelle on kirjoituksen tai kappaleen lopetus, jossa ja-sanan käyttö virkkeen alussa esimerkiksi tähdentää sanottavaa tai osoittaa uuden näkökulman:

Lauantaina häntä mietitytti eniten, kestääkö luistelijoiden kantti kotiyleisön pauhun edessä. Ja kestihän se. (Helsingin Sanomat 25.1.2009.) 

Rakkaus on kuitenkin ilmaista. Ja useimpien kotoa löytyvät kaukosäätimet ja jatkojohdot. Näillä saa vauva jo melkoisen hyvin ”viritettyä”. (Metro 26.1.2009.)

– – kasvutarinassa luotetaan paljon nuoriin näyttelijöihin, jotka luovat aika nopeasti uskottavia hahmoja – monista eri syistä sopeutumattomia teinejä, joista jokaisella on oma salaisuutensa. Ja sellainen on myös salaperäisellä saarella, joka ei olekaan ehkä niin asuttamaton, kuin nuoria paimentavat – – väittävät. (Helsingin Sanomat 14.1.2009.)

Yrittäminen on myös elämyksiä. Joku on voittanut vaikeutensa. Miten hän on sen tehnyt? Toinen on onnistunut muita paremmin. Mitä hän on tehnyt toisin kuin kilpailijansa? Ja kolmas on keksinyt jotain mullistavaa ja haluaa saada tuotteensa markkinoille. (Kauppalehti 5.1.2009.)

Mihin sitten perustuu käsitys, ettei ja-sanalla saisi aloittaa virkettä? Aloitteleva kirjoittaja saattaa liittää asioita yhteen ja-sanalla sitä mukaa kuin niitä tulee mieleen, niin että lopulta melkein joka virke alkaa ja-sanalla. Jottei näin kävisi, opetuksessa on joskus kehotettu välttämään virkkeen aloittamista ja-sanalla. Siitä on levinnyt käsitys, ettei ja-sanaa lainkaan pitäisi käyttää virkkeen alussa.

Ja-alkuisten virkkeiden käytöllä on toki rajoituksensa. Mitä persoonattomampi, muodollisempi ja neutraalimpi teksti on kyseessä, sitä epätodennäköisemmin virkettä aloitetaan ja-sanalla. Esimerkiksi objektiivisuuteen pyrkivissä uutisissa ja organisaation nimissä kirjoitetuissa viranomaisteksteissä ja-alkuisia virkkeitä ei juuri käytetä.

Ja-sanalla aloittaminen on taitoa vaativa tyylikeino, jota kannattaa käyttää harkiten, jotta se säilyisi tehokkaana. Edes persoonallisissa teksteissä ja-sanalla ei yleensä kannata aloittaa montaa virkettä. Ehdotonta rajaa ja-alkuisten virkkeitten määrälle tai tiheydelle ei kuitenkaan voi asettaa, vaan tässäkin tarvitaan kirjoittajan omaa harkintaa.

SALLI KANKAANPÄÄ

maaliskuu 2009

Kuukauden kielijutut