Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Genetiivi nimissä

Suomen kielen ominaispiirteisiin kuuluu, että genetiivimuoto on saanut lukuisan määrän tehtäviä. Sillä ilmaistaan moninaisia muitakin suhteita kuin omistamista. Esittelen tässä genetiivin käyttöä erilaisia paikkoja tarkoittavissa nimissä, koska uusia nimiä luotaessa varotaan turhaan genetiivialkuisuutta ja suositaan nominatiivia.

Nykyisin on tavallista käyttää nominatiivimuotoista alkuosaa julkisten rakennusten ja tilojen nimissä, kuten Järvenpäätalo, Hyvinkääsali, Topeliusaula. Näitä kirjoittaessaan joutuu aina pohtimaan, kuuluuko nimeen yhdysmerkki eli pitäisikö kirjoittaa Järvenpää-talo, Hyvinkää-sali, Topelius-aula. Jos sen sijaan alkuosa olisi genetiivimuotoinen, olisi ehkä helpompi kirjoittaa perinteisten paikannimien tapaan Järvenpääntalo, Juhani Ahon sali ja Topeliuksenaula. Näissä esimerkeissä on kyse muisto- ja kunnioitusnimistä. Kirkkojen nimet ovat usein kunnioitusnimiä: Johanneksenkirkko, Mikaelinkirkko, Pyhän Ristin kirkko. Muistonimiä ovat esimerkiksi Yrjönkatu, Kustaanpuisto, Elielinaukio.

Rakennusten nimissä genetiivi voi ilmaista myös omistajaa tai rakennuttajaa: Sederholmin talo, Juseliuksen mausoleumi, Kruununmakasiini. Ruiskumestarintalon on voinut omistaa ruiskumestari, mutta nimi olisi samanmuotoinen, vaikka hän olisi vain asunut siinä. Genetiivimuotoinen henkilönnimi osoittaa siis monenlaista henkilön ja paikan suhdetta. Presidentinlinna-nimessä alkuosa kertoo, mikä on linnan tarkoitus: se on valtion päämiehen toimipaikka. Samoin Senaatinlinna on ollut senaatin toimipaikka. Lastenlinna taas on rakennettu lasten hoitoa varten. Hyvin usein genetiivialku ilmaisee nimetyn kohteen sijaintia: Itäkeskuksen kirkko, Turun tuomiokirkko, Hakaniemen halli, Siperian rata, Varistaipaleen kanava. Perinteisissä paikannimissä tämä malli on hyvin yleinen. Kivimäensuo on suo Kivimäen vieressä, Mattilanoja on oja Mattilan talon kohdalla.

Genetiivillä ilmaistaan myös suuntaa, mistä tai mihin tiet, radat tai kanavat kulkevat. Mattilantie päättyy Mattila-nimiseen taloon, Porintie vie Poriin, Hyvinkään–Hangon rata kulkee Hyvinkään ja Hangon välillä. Saimaan kanava lähtee Saimaasta. Nimistössä genetiivi ilmaisee myös paikalla olevaa: Kuusiaidanpolku on saanut nimensä siitä, että polun varrella on kuusiaita, Kalamajanrannassa on kalamaja. Genetiivimuoto on monesti saanut jopa erikoistehtävän: nimissä Kivenpoukama ja Kivipoukama on se ero, että genetiivialkuisen nimen tarkoitteessa on vain yksi – ilmeisesti huomattava – kivi, mutta nominatiivialku ilmaisee, että poukaman maasto on kivinen.

Jo näistäkin esimerkeistä voi huomata, että kun tehdään uusia harkinnaisnimiä, kaavanimiä tai laitosten ja erilaisten organisaatioiden, kuten seurojen ja yhdistysten, nimiä, kannattaa hyödyntää genetiivin ilmaisuvoimaa.

PIRJO MIKKONEN

maaliskuu 2004

 Kuukauden kielijutut