Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Ei kesää ilman jäätelöä

Kesä ja jäätelö kuuluvat ehdottomasti yhteen. Kesäinen herkku, jäätelö, ei ole uusi keksintö. Tietosanakirja kertoo, että jo ennen ajanlaskumme alkua itämailla, kuten Kiinassa ja Mesopotamiassa, valmistettiin jäätelön esimuotoja. Yhden tarinan mukaan Marco Polo toi kiinalaisten reseptin 1200-luvun lopussa Venetsiaan, josta herkku levisi kuninkaallisten hoveissa myös muihin maihin. Makeutettujen hedelmämehujen jäädyttäminen opittiin Italiassa viimeistään renessanssin aikana, siis 1400-luvulla. Nykyisen tyyppinen jäätelö on tunnettu 1600-luvulta alkaen. Suomen kielen sana jäätelö on tiettävästi Elias Lönnrotin ehdotus vuodelta 1874. Sen kantana on pidetty verbiä jäädellä, joka tarkoittaa vähitellen jäätymistä tai jäädyttämistä.

Jäätelön ystävällä on ylenpalttisesti valinnan varaa. Monesti ulkomaiset uutuustuotteet tuovat suomen kieleen myös vierasperäisiä sanoja. Mitään ”aissia” ei kuitenkaan ole tarjottu, vaan jäätelö-nimitys on säilynyt, ja siitä on muodostettu pari slangijohdostakin: jäde ja jätski.

Soft ice -sanan vastineeksi otettiin 1970-luvun lainsäädännössä nimitykseksi pehmeäjäätelö, mutta sana pehmojäätelö on myös ollut käytössä. Suomen kielen lautakunta oli kyllä aiemmin suosittanut professori Aimo Turusen jo 1950-luvulla keksimää kaunista samettijäätelöä, mutta se ei yleistynyt. Nykyisin puhutaan useimmiten pehmojäätelöstä, mutta tavallisemmin arkikielessä käytetään lyhyttä ja ytimekästä pehmistä.

Pirtelö taas on jäätelöstä, maidosta ja erilaisista makuaineista sekoitettua paksua juomaa, jonka nimitys on sepitetty englannin milk shake -sanan suomalaiseksi vastineeksi 1900-luvun jälkipuoliskolla. Sanan alkuosa on saatu adjektiivista pirteä ja jälkiosa sanasta jäätelö. Sanaa tarvittiin, kun amerikkalaistyyliset jäätelöbaarit rantautuivat Suomeen. Jäätelöbaari oli Helsingissä nuorison kohtauspaikka 1950-luvulta 1960-luvulle.

Nykyisiin jälkiruokiin kuuluu myös mehusta ja valkuaisvaahdosta tai maidosta valmistettu jäätelö, hienommin sorbetti (lakitestissä serbetti), jonka suomalaisena nimityksenä on käytetty sanaa mehujäätelö. Vuoassa jäädytettävä jäätelömäinen jälkiruoka parfait eli parfee puolestaan on suomeksi jäädykettä.

SATU RAUNU

elokuu 2010

Kuukauden kielijutut