Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Asukkaannimityksistä

Kielitoimiston puhelinneuvonnasta kysytään usein asukkaannimityksistä. Soittajat pohtivat alkukirjaimen kokoa ja asukkaannimityksen yhteen vai erilleen kirjoittamista, kun nimitys perustuu moniosaiseen paikannimeen.

Pienellä ja yhteen

Asukkaannimitykset ovat yleissanoja, ja siksi ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella: Ystäväni äiti on belizeläinen. Arabiemiirikuntien kansalaista voi kutsua myös arabiemiirikuntalaiseksi. Samalla lailla kirjoitetaan johdetut adjektiivit: Yhtye on ruotsalainen.

Asukkaannimitys on yhdyssana, olipa sen pohjana millainen paikannimi tahansa:

1. Artikkelin sisältävä paikannimi (El Salvadorelsalvadorilainen, Los Angeles losangeleslainen tai losangelesilainen).

2. Sanaliiton sisältävä paikannimi (Costa Ricacostaricalainen, Alankomaiden Antillitalankomaidenantillilainen, Bosnia ja Hertsegovinabosniahertsegovinalainen).  

3. Yhdysmerkin sisältävä paikannimi (Itä-Timoritätimorilainen, Valko-Venäjävalkovenäläinen, Papua-Uusi-Guineapapuauusiguinealainen tai papua-uusiguinealainen).

Oma tapauksensa ovat ne vieraskieliset nimet, joiden kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin. Tällaisesta nimestä muodostetussa adjektiivissa käytetään heittomerkkiä: bordeaux’lainen [bordoolainen].

Kärsämäkeläinen vai kärsämäkinen?

Suomessa voidaan jokaisesta kunnan tai kylän nimestä johtaa asukasta tarkoittava nimitys lainen/läinen-johtimella. Paikallisessa käytössä on kuitenkin olemassa myös lyhyempiä inen-johtimella muodostettuja asukkaannimityksiä. Sanotaan esimerkiksi yleiskielisesti evijärveläinen ja paikallisesti evijärvinen, samoin haapaveteläinen ja haapavetinen, heinolalainen ja heinolainen, ilmajokelainen ja ilmajokinen, kannonkoskelainen ja kannonkoskinen, korpilahtelainen ja korpilahtinen, kärsämäkeläinen ja kärsämäkinen sekä viitasaarelainen ja viitasaarinen.

Monissa yleiskielisissä asukkaannimityksissä nimenloppuinen i on muuttunut e:ksi (esim. Viitasaariviitasaarelainen). Poikkeus tästä ovat lampi-loppuiset kunnan tai kylän nimet, joista yleiskieleenkin suositetaan i-vartaloista asua lampilainen, joka on ainoa aidosti käytössä oleva, esim. rautalampilainen.

Kaikissa kunnan tai kylän nimistä johdetuissa asukkaannimityksissä yleiskielen ja paikallisen käytön vaihtelua ei kuitenkaan ole. Sanotaan esimerkiksi kokemäkeläinen mutta ei *kokemäkinen, lapinlahtelainen mutta ei *lapinlahtinen ja kemijärveläinen mutta ei *kemijärvinen. Asukkaannimityksen muodostamista lyhyemmällä inen-johtimella tuleekin välttää, ellei itse varmasti tiedä, että sitä paikkakunnalla käytetään. Paikallista nimitystä voi käyttää muun muassa teksteissä, jotka on suunnattu paikallisten luettavaksi. Yleiskielisessä tekstissä on aina oikein käyttää pidempää  lainen/läinen-johtimella muodostettua asukkaannimitystä.

MINNA SALONEN

huhtikuu 2008

Suomen kuntien nimiin perustuvia asukkaannimityksiä on tutkinut laajemmin Saara Welin Kielikellossa 2/1998 artikkelissaan Kunnan nimeen perustuvat asukkaannimitykset.

Kuukauden kielijutut