Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kotimaisia vähemmistöjä

Minulla oli mainio tilaisuus kymmenisen vuotta sitten edellisen asuntoni suurella korttelipihalla seurata eri maista ja kulttuureista muuttaneita lapsia. Silloin vielä tuntui jotenkin huvittavalta, että nämä eri äidinkieliä puhuvat lapset selvisivät keskenään suomella. Me suomalaisethan olemme pitäneet omaa kieltämme maailman kielten joukossa pienenä kielenä, vähemmistökielenä. Venäjää, somalia ja monia muita maahanmuuttajien kieliä puhuvia on paljon, joten ne kielet eivät ole pieniä kieliä, vaikka Suomessa niiden puhujia on vähemmistöinä. Monet maahanmuuttaja-vanhemmat kuitenkin kantavat huolta lastensa äidinkielen taidosta ja syystäkin.

Huolta vähemmistökielistä kannetaan myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa eli Kotuksessa, ennen kaikkea omista vanhoista vähemmistökielistämme. Vuoden 2006 alusta ovat nämä kielet kuuluneet uuteen vähemmistökielten osastoon. Mukana ovat saamen kielet, joista Suomessa puhutaan inarinsaamea, pohjoissaamea ja koltansaamea, sekä Suomen romanikieli ja suomalainen viittomakieli. Osaston tehtävänä on edistää vanhojen vähemmistökieliemme tutkimusta ja huoltoa.

Kielten huollosta vastaavat osaston yhteyteen siirretyt saamen kielen, romanikielen ja viittomakielen lautakunnat. Kehittämisen, huoltamisen ja neuvomisen ohella kieliä myös tutkitaan hyvinkin erilaisin tavoin. Tämän hetken tutkimushankkeita ovat romanikielen lauseopin kartoittaminen, saamen kielten sanoista laaditaan sanakirjan pohjaksi Álgu-nimistä etymologista tietokantaa, joka on jo julkisessa käytössä aineistopalvelu Kainossa; viittomakielen tutkija osallistuu muun muassa Kuurojen Liitossa tehdyn viittomakielen verkkosanakirjan monimuotoistamiseen. Kaikki hankkeet vaativat asiantuntemusta ja aikaa, ja tekijöitä on vähän.

Lisäksi osastossa on yksi karjalan kielen tutkimushanke: vuonna 2005 valmistunut kuusiosainen Karjalan kielen sanakirja siirretään sähköiseen muotoon ja kaikkien ulottuville Internetiin. Silloin kirjaa voi hyödyntää nykyaikaisin tietokonemenetelmin, sillä aineisto muunnetaan niin sanottuun rakenteiseen muotoon. Myös muut kuin kielentutkijat voivat silloin hyödyntää sanakirjaa uusin keinoin. Voi esimerkiksi poimia kaikki Salmin murteen sanat esimerkkeineen tai vaikkapa kaikki itkuvirsiesimerkit tai sananparret.  Jo nyt sanakirjan kaikkien hakusanojen aakkosluettelo on ilmaiseksi käytettävissä Kotuksen aineistopalvelu Kainossa.

Karjala on osastossa eräänlainen kylkiäinen, sillä kielellä ei ole virallista statusta Suomessa. Onko karjala sitten suomalainen vähemmistökieli? Sitä on toki puhuttu Suomen alueella – voisi sanoa ikiajoin – vaikka maailmansodat ovat karjalaista rahvasta kovin koetelleetkin. Ennen toista maailmansotaa Suomessa karjalaa puhui pääsääntöisesti ortodoksiväestö Raja-Karjalassa eli Salmin kihlakunnassa, jossa kieli oli säilynyt elinvoimaisena; heidän lukumääränsä on arvioitu silloin olleen lähes 34 000. Erähät duumajjah, što nygöi Suomes karjalua libo livvie pagizou viizituhattu ristikanzua da vähimikseh moine miärä ellendäy kieldy. Siis viitisentuhatta puhuu ja toinen mokoma ymmärtää.

Karjalan kieli on uhanalainen kieli, meillä aivan erityisen uhanalainen. Viime vuosina on onneksi havahduttu ja monella taholla on kiinnostus kielen elvyttämiseen herännyt. Onnistutaanko siinä, sen aika näyttää.

MARJA TORIKKA

Esitetty Ylen Radio 1:ssä 10.8.2007