Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kielipoliiseja nuorten naamakirjassa

Kun rupesin kirjoittamaan tätä pakinaa, tarkoitukseni oli tehdä huomioita nuorten kielikeskusteluista Facebookissa. Mutta eihän siellä mitään nuorten kielikeskusteluja ole – kaikkiin kieltä koskeviin keskusteluihin sekaantuvat erityisesti me niin sanotut nuoret aikuiset ja sitä vanhemmat.

Tällä hetkellä Facebookin suurin kasvava käyttäjäryhmä onkin yli 35-vuotiaat. Vaikka nuoret löysivät Facebookin ensimmäisinä, se ei ole enää vain nuorten internetin käyttäjien juttu. Facebookia hyödyntävät nyt viestinnässään suvut kolmessa polvessa, teini-ikäisestä Petrasta 8-kymppiseen Eeva-mummoon. Tässä tapauksessa siis mitä pienet edellä, sitä isot perässä. Ja viimeistään nuorilta me aikuiset olemme oppineet muutamia näppäriä lyhentämis- tai korostamiskeinoja, joita voimme käyttää tekstiviesteissämme ja nettiteksteissämme. Niinpä keski-ikäisten kavereiden Facebook-uutisista saa lukea, että Ei tod olis kiinnostanu lähtee töihin aamulla tai että Se on NIIN väärässä.

Facebookilla, tuolla naamakirjaksi ja lärvikirjaksikin kutsutulla ihmeellä, on maailmassa 200 miljoonaa käyttäjää. Tämä internetpalvelu on perustettu vuonna 2004; Suomessa se alkoi levitä toden teolla pari vuotta sitten. Mutta mikä Facebookilla oikein tehdään? Neljätoistavuotias käyttäjä toteaa sen olevan kuin blogi, puhelin ja sähköposti samassa paketissa: siellä voi jakaa ystäville ja tutuille kuviaan, tekstejään ja videoitaan. Ja tietenkin keskustella.

Usein ajatellaan, ettei verkon kielessä piitata kielioppi- tai oikeinkirjoitusohjeista. Mutta verkossa kielipoliiseja vasta onkin! Kaikille löytyy varmasti oma kielikeskusteluryhmä. On ryhmä Yhdyssana on yhdyssana, ryhmä Pelastakaamme possessiivisuffiksimme ja vielä ryhmä Kielitoimiston ihailijat.

Kun Facebookissa keskustellaan kielestä, yleensä keskustellaan nimenomaan niin sanotusta kieliopista: eräskin kirjoittaja irvii, että kukaan muu keskustelupalstan kirjoittajista ei osaa kirjoittaa kieliopillisesti oikein. Siis vanha tuttu ilmiö, jossa kieliopilla lyödään tyhmempiä päähän. Eräs kirjoittaja jopa kieltää toista kirjoittamasta palstalle enää ikinä, ellei laiska kirjoittaja edes yritä panostaa kieliasuun!

Ärsyttävänä kieli-ilmiönä pidetään esimerkiksi sitä, ettei vaivauduta käyttämään lauseiden alussa isoja kirjaimia. Myös turha kirosanojen viljely jurppii. Toisaalta puhekielisyyksien kannattajat toteavat, että kirjakielen sääntöjä noudattavat ovat henkilöitä, jotka vain haluavat päteä:

”Mul ei oo tarvetta päteä toisin ku useimmilla tuntuu olevan. ja noiki ekat pari mitä jaksoin kirjakielelle heittää ni emmä niit jaksanu sen kummemmin pohtia, kuhan kirjottelin.”

Keskusteluissa todistellaan, että jollei osaa kirjoittaa hyvin, ei osaa myöskään ajatella. Ja jos kirjoittaa niin sanotusti väärin, ei ole oikeutta haukkua muiden kirjoitusten kieltä.

Jotkut toppuuttelevat kielestä riitelijöitä huomauttamalla, että Facebookin keskustelupalsta ei ole sellainen paikka, jossa pitäisi keskittyä kielellisesti täydelliseen ilmaisuun. Toisaalta ollaan sitä mieltä, että ärsyyntyminen on oma vika. Eräskin kirjoittaa:

”Ei kannata ärsyyntyä, oman elämänsä sillä vain pilaa, mutta tietysti on ikävää, kun jotkut jatkuvasti vioittavat toisten kielikorvia. Se vain kuuluu sananvapauteen.”

Puhekielistä kirjoittelua saatetaan kuitenkin pitää jopa loukkaavana: puhekielisyyksien sanotaan olevan epähuomaavaista, jos tekstiä on niiden takia hidasta lukea. Eräs toteaa, että etenkin kirjoittaessaan kieltä käsitteleviin ryhmiin hän oikolukee viestit ja läpsii välimerkit oikeisiin paikkoihin, etteivät muut lukijat saa hengenahdistusta. Toisaalta hän sanoo, että nettikirjoittaminen on epävirallista, joten hänellä on oikeus kirjoittaa , tämmönen ja eka, jos huvittaa. Kuitenkin hän kertoo haluavansa kirjoittaa yhdyssanat oikein. Muiden kieltä arvostelevia hän nimittää kielinatseiksi. Kielinatsiksi tämä kirjoittaja varmaankin lukisi henkilön, joka toteaa seuraavaa:

”Minussa on jo vuosia herättänyt hämmennystä ja ihmetystä seuraava seikka. En ymmärrä, miksi sanotaan ’tällä tapaa’ tai ’monella tapaa’. Onko tuollainen taivutus todella oikein, tai niin sanotusti hyväksyttyä? Itse sanon aina ’tällä tavalla’ ja ’monella tavalla’.”

Jos siis, hyvä kuulija, luulit löytäväsi aidon kielipoliisin tomuisesta toimistosta, olet väärässä: Facebookissa ne kielipoliisit vasta mellastavatkin!

MINNA PYHÄLAHTI

Esitetty Yle Radio 1:ssä 3.7.2009