Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kiirastorstai

Kiirastorstain ’kiiras’ on kysymyksistä päätellen monelle outo. Etenkin katolisessa maailmassa kiirastorstai on ollut ripittäytymispäivä, siis synneistäpuhdistautumispäivä, ja siihen juuri viittaa sanan alku kiiras. Sanan katsotaan olevan lähtöisin ruotsin sanasta skära, joka merkitsee puhdistamista. Se on siis ”puhdistaumistorstai”. Sama alkuhan on myös kiirastuli-sanassa. Kansanuskomuksissa kiira on ollut paha henkiolento, jota pääsiäisaikaan on ajettu pois pihapiiristä esimerkiksi kalistelemalla lehmänkelloja tai savulla. Uskottiin, että näin estetään käärmeitten tulo pihaan kesällä. Tämänkin tavan takana on nähtävissä kristillistä symboliikkaa: Raamatusta muistetaan, että käärme on pahan vertauskuva, joten samaa synneistä puhdistautumisen rituaalia kiiran ajaminenkin heijastelee. Lievemmässä muodossa sellaiseksi on nähtävä myös pääsiäissiivous, joka yleensä tehtiin juuri kiirastorstaina.

Samaan puhdistautumisen ajatukseen liittyvät kiirastorstain monet muunkinkieliset nimitykset: rippi ja ehtoollinen liittyvät yhteen, ja kiirastorstai on myös ehtoollisen asettamisen muistopäivä. Siihen liittyy latinan nimitys dies viridium (= vihreiden oksien päivä): silloin ehtoollisyhteydestä erotetut otettiin takaisin seurakunnan yhteyteen ja heistä tuli jälleen Kristus-viinipuun tuoreita oksia. Saksan nimitys kiirastorstaille, Grundonnerstag, ’vihreä torstai’, saattaa olla käännöslaina latinasta ja liittyä siten samaan ajatukseen. Niin tosissaan saksalaiset ainakin ottavat tämän torstain vihreyden, että he syövätkin silloin paljon vihreää, pinaattia ja vihreää salaattia. Mutta joissain lähteissä esitetään, ettei nimityksessä Grundonnerstag olisikaan kysymys vihreästä, vaan takana olisi muinaisyläsaksan verbi greinen, itkeä. Tänä ”itkutorstaina” itkettiin siis Kristuksen kärsimyksiä. Kun sanaa ei enää tunnettu, se sekaantui tutumpaan sanaan grün.

Englanninkielinen nimi Maundy Thursday viittaa jalkojenpesuun. Kiirastorstain raamatuntekstissähän kerrotaan, miten Jeesus pesi opetuslastensa jalat ennen ehtoollista: selkeä puhdistussymboli sekin ja samalla myös nöyryyden ja palvelevan rakkauden ele. Katolisessa kirkossa jalkojenpesu on hyvin yleinen rituaali ennen kiirastorstain ehtoollista, samoin ortodoksikirkoissa se on vahva perinne: siellä arkkipiispa pesee pappien jalat. Joissain muissakin kristillisissä yhteisöissä tämä kaunis tapa on käytössä.

TARU KOLEHMAINEN

Julkaistu 2008