Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Yksi kieli, monta mieltä

Eri tiedotusvälineissä ja myös kahvipöytäkeskusteluissa pohditaan jatkuvasti kysymystä, onko suomen kieli alennustilassa. Joidenkin mielestä on, mikä näkyy varsinkin siinä, että raja huolitellun ja huolimattoman kielenkäytön välillä on hämärtynyt ”eikä etenkään nuorten kielessä enää ole vivahteita”.

Mielipiteiden kiivaus kertoo siitä, että kieli ei ole kaikille sama, vaan jokainen suhtautuu siihen omalla tavallaan. Suhtautumiseen vaikuttavat elämänpiiri, ikä ja koulutus, mutta myös monet henkilökohtaiset ja tunteisiin liittyvät seikat.

Tästä kertoo vaikka se, että samana päivänä saman lehden toisessa jutussa saatetaan paheksua teitittelyn katoamista ja toisessa sen lisääntymistä. Kolmannessa kirjoituksessa taivastellaan rouvaksi nimittelyä – ”olenko jo niin vanha?” Mikä jonkun mielestä on kohteliasta ja huoliteltua, voi siis toisesta olla etäännyttävää, jopa loukkaavaa.

Eri tilanteet vaativat kuitenkin erilaista kielenkäyttöä. Pitääkö meidän olla huolissamme siitä, että nuoret puhuvat vain yhdellä tavalla, hallitsevat vain yhden kielimuodon?

Ainakin siitä voi huolestua, että äidinkielentunteja ja siis tilaisuutta harjoitella tilanteenmukaista kielenkäyttöä ei ole riittävästi. Koulujen kilpaillessa keskenään joihinkin kouluihin saadaan suullisenkin ilmaisun perusteellista opetusta, mutta toisissa erikoistumisaineiden vaatimaa lisäaikaa nipistetään vähistä äidinkielentunneista.

Jostain sävyt kuitenkin opitaan. Jo pienet lapset puhuvat eri tavoin leikkiessään prinsessaa kuin eläytyessään selostamaan jääkiekko-ottelua. Nuorilla on hallussaan monta muutakin tyyliä kuin se bussin takapenkin kiroilukoodi, johon on niin helppo kiinnittää huomiota. Samat nuoret, jotka takapenkillä sihisyttävät ässää ja toistelevat v-alkuisia sanoja, saattavat viettää viikonloppunsa näytelmäroolipelejä pelaamalla ja eläytyä niissä ritariaikojen tai Topeliuksen maailmoihin ja hyvinkin yleviin puhetyyleihin.

Nuori mies puhuttelee kaveriaan puhelimessa tyyliin ”onks jätkällä tänään vapaapäivä?”, mutta jätkän äidille hän puhuu paitsi eri sanoin ja eri äänellä jopa erilaisin kieliopillisin rakentein. Eivät sävyt ole kielestä kadonneet.


RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 9.2.1999.