Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Yhteen vai erilleen?

Yhdyssanat mietityttävät kirjoittajia usein. Perustapaus on, että kaksi peräkkäistä ja perusmuodossa olevaa substantiivia kirjoitetaan yhteen (kivitalo). Joskus tämän tyypin sanat voivat olla hyvinkin pitkiä ja mutkikkaita, kuten esimerkiksi tietokonetomografiatutkimushuone. Jos kirjoittaja vielä onnistuukin kirjoittamaan yhteen tämän helpon, perustapaukseksi katsotun sanaryhmän sanat, vaikeampaa voi olla ratkaista samaa tarkoittavien mutta rakenteeltaan erilaisten sanojen kulloinenkin kirjoitustapa.

Kielessämme on yhdyssana läsnäolo. Sen sijaan läsnä oleminen, läsnä oleva ja läsnä ollessa kirjoitetaan kahdeksi sanaksi eli sanaliitoksi. Mihin tämä kirjoitustavan erilaisuus oikein perustuu? Läsnäolo on yhdyssana, koska verbistä johdetut teonnimitykset ovat tavallisesti yhdyssanoja: maihinnousu (nousta), oikeinkirjoitus (kirjoittaa). Teonnimijohdoksista -minen-loppuiset kirjoitetaan kuitenkin sanaliitoiksi: maihin nouseminen, oikein kirjoittaminen. Näin selittyvät siis yhtäältä läsnäolo-sanan yhteen kirjoittaminen ja toisaalta läsnä olemisen kahdeksi sanaksi kirjoittaminen.

Läsnä oleva ja läsnä ollessa noudattavat ohjetta, jonka mukaan verbin nominaalimuotoon – esimerkiksi oleva ja ollessa – loppuvat sanat ovat tavallisesti sanaliittoja. Tästä ohjeesta on kuitenkin myös lukuisia poikkeuksia, joissa yhdyssanaksi kirjoitetun vaihtoehdon merkitys on kiteytynyt ja irronnut alkuperäisestä merkityksestä. Hyvä esimerkki on poissaoleva, jolla tarkoitetaan ajatuksiinsa vaipunutta tai ympäristönsä unohtanutta. Poissa oleva puolestaan tarkoittaa konkreettisesti sitä, että joku tai jokin on poissa.

Tavallista onkin, että yhdyssana ilmaisee tällaista vakiintunutta erityismerkitystä ja sanaliitto konkreettista asiaa. Niinpä yhdyssana maihinnousu tarkoittaa paitsi konkreettista vesiltä maalle nousemista myös sotilaiden hyökkäystä vihollisen alueelle. Maihin nousemisella on vain ensimmäinen, konkreettinen, merkitys.

Aina -minen-loppuiset teonnimijohdoksetkaan eivät ole sanaliittoja. Yhdyssanoiksi nimittäin kirjoitetaan sellaiset sanayhdistelmät, joiden merkitys on abstrakti, ikään kuin termimäinen. Niinpä esimerkiksi vastoinkäyminen ja rauhaanpakottaminen ovat yhdyssanoja. Valtaosa -minen-loppuisista teonnimistä noudattaa kuitenkin pääsääntöä ja on siis kahden sanan liittoja.

Mikä lopulta ohjaa kirjoittamaan yhteen ja mikä erilleen? Ensimmäinen kirjoittajaa ohjaava tekijä on sanojen rakenne. Toinen on merkitys, etenkin se, muodostaako sanapari yhteen kirjoitettuna käsitteen. Lisäksi sopimus ja vakiintunut tapa voivat vaikuttaa kirjoitusasuun. Sopimuksen mukaan sanaliitoiksi kirjoitetaan muun muassa suomen kieli, alun perin, niin kuin ja joka tapauksessa. Yhteen ja erilleen kirjoittamista pohtivan on hyvä muistaa, että kirjoittajalle tarkoitettuja apuvälineitä on olemassa. Oikean kirjoitustavan voi löytää esimerkiksi kielenoppaista ja Suomen kielen perussanakirjasta. Äidinkieltään käyttäväkin voi siis tarvita sanakirjaa.


TERHI MALMIVAARA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 3.8.2004.