Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Voiko vesi romahtaa?

Kuivan kesän seurauksia on ollut, että ”Järvien vedenpinta on romahtanut”, niin kuin tässä lehdessä otsikoitiin ennen sateita. Jäin miettimään, voiko vesi todellakin romahtaa. Rannan töyräs voi romahtaa, silta tai katto voi romahtaa – entä vedenpinta?

Romahtamisesta tulee ensisijaisesti mieleen jonkin ison esineen sortuminen tai rysähtäminen niin, että kuuluu kova ääni. Sanakirjoissa tämä selitys mainitaankin ensimmäiseksi.

Sellaistakin romahtamista tosin on, jossa ääntä ei kuulu. Niinpä pankkeja on romahtanut jo kauan ennen 1990-luvun alun pankkikriisiä – eikä tarkoiteta pankkirakennusta. Rahan arvo, pörssikurssit tai hinnat ovat voineet romahtaa, samoin monella suunnitelmat tai toiveet. Tällaisessa abstraktien asioiden romahtamisessa on kysymys siitä, että jonkin määrä on jyrkästi vähentynyt, pienentynyt tai heikentynyt. Romahtamista tässäkin merkityksessä on käytetty jo pitkään, ainakin viime vuosisadan alkupuolelta lähtien.

Viime aikoina romahtamisesta on tullut yhä moninaisempaa. Useimmiten se tosin liittyy edellisten esimerkkien tavoin määrään, laatuun tai tasoon, kuten puhuttaessa opetuksen romahtamisesta. Otsikoiden mukaan metsänhoito on romahtanut, samoin koululaisten kunto tai luottamus poliitikkoihin – unohtamatta kukkivien kasvien monimuotoisuuden romahdusta. Romahtamisen dramaattisuusaste saattaa olla hyvin erilaista: samaa romahtaa-verbiä voidaan käyttää niin kuoron koon pienenemisestä kuin vaikkapa Neuvostoliiton sortumisesta.

Mutta romahtamista tapaa jo sellaisissakin yhteyksissä, ettei sen merkitys ilman muuta avaudu, kuten poiminnossa ”Helppous löytää tietoa on romahtanut”. Miten helppous romahtaa? Romahtamisen nykykäytössä alkaa olla muotisanan piirteitä, ja paljo käyttö hämärtää helposti merkityksen. Kyseisellä lauseella lienee tarkoitus ilmaista vain, että tiedon löytämisestä on tullut huomattavasti entistä vaikeampaa.

Sama muodikkuuspyrkimys on ilmeisesti tuottanut alussa mainitun otsikon ”Järvien vedenpinta on romahtanut”, kun on haluttu kertoa vedenpinnan nopeasta laskemisesta (paljon alle normaalin).

Esimerkeistä huomaa, että romahtamisessa on yleensä kielteinen sävy. Mutta toisenlaistakin romahtamisen käyttöä nykyään tapaa, kuten otsikoissa ”Lahjusrikosten määrä on romahtanut” tai ”Alkoholinkäyttö on romahtanut”. Sinänsä negatiivisen asian romahtaminen onkin positiivista – romahtamisen uutta käyttöä sekin.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 15.10.2006.