Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Voiko ihminen olla ”se”?

Monien mielestä on loukkaavaa käyttää ihmisestä sanaa se. Useissa kieliopeissakin todetaan, että persoonapronomini hän viittaa ihmiseen tai muuhun persoonalliseen olentoon, se eläimeen, esineeseen tai asiaan. Olemme oppineet tämän säännön koulussa niin hyvin, että unohdamme sääntöön liittyvät poikkeukset, esimerkiksi ”Hän se parhaiten laulaa” ja ”Jätkä se vaan porskuttaa”.

Murteissa ja puhekielessä se-pronominin käyttö ihmiseen viitattaessa on varsin yleistä, joissakin murteissa lähes yksinomaista. Toisaalta murteissa, joissa se-pronominin rinnalla esiintyy hän ihmisestä puhuttaessa, voidaan pronominia hän käyttää myös eläimestä – ainakin määräyhteyksissä. Yleispuhekielessäkin kuulee usein lemmikkieläimen omistajan käyttävän lemmikistä puhuessaan pronominia hän.

Yleiskielessä joka-lauseen edellä on useimmiten se silloinkin, kun tarkoitetaan ihmistä. Tällöin viitataan kehen tahansa ihmiseen, ei määräyksilöön. Joskus joka-lauseen edellä saattaa kuitenkin olla myös hän-pronomini. Tällöin viitataan johonkin tiettyyn henkilöön. Tällainen pronominivaihtelu on eräs kielemme hienoista järjestelmistä. Sanomalehtien kielestä löytyy runsaasti esimerkkejä molemman tyyppisistä virkkeistä.

Seuraavissa esimerkeissä on aivan oikein se-pronomini joka-pronominin edellä: ”Tilauksen saa se, joka rakentaa muita halvemmalla.” ”Paras vaatesuunnittelija on se, joka pystyy suunnittelemaan klassikoita.” ”Se, joka tietää ostaneensa näitä vaarallisiksi todettuja leluja, voi palauttaa ne kauppaan ja neuvotella hyvityksestä.” Näissä esimerkeissä se viittaa kehen tahansa rakentajaan, suunnittelijaan tai ostajaan, ei tiettyyn henkilöön.

Seuraavissa virkkeissä on käytetty hän-pronominia, koska henkilö, johon viitataan, on tietty henkilö määrätilanteessa: ”Tennistähti Boris Becker oli sunnuntaina raivoissaan Ranskan avoimen mestaruuskilpailun järjestäjille. Hän [siis B.B.], joka oli yksi turnauksen voittajasuosikeista ja ammattilaisten arvolistan kolmas, oli hävinnyt listan 128:ntena killuvalle romanialaiselle Adrian Voinealle.” ”Esimerkiksi Zairen presidenttiin Mobutu Sese Sekoon yhdistetään monesti hänen itsensä kehittämä määre ’Hän, joka on ja tulee aina olemaan’. ”

Kun ei puhuta määrähenkilöstä, pitäisi joka-lauseen yhteydessä kuitenkin käyttää se-pronominia. Virheet ovat lehtikielessäkin yleisiä. Luultavasti ajatellaan, ettei ihmisestä voi käyttää se-sanaa. Seuraavan tyyppiset lauseet ovat kuitenkin virheellisiä: ”Annan luokka on kimppa, yhtenäinen porukka, joka toimii yhteisten pelisääntöjen pohjalta: hän, joka sovituista säännöistä poikkeaa, pettää luokan luottamuksen.” Virkkeessä viitataan kehen tahansa joukon yksilöön. Hän-pronominin tilalla pitäisi siis olla se-pronomini. Seuraavassa virkkeessä se-pronominia on käytetty oikein: ”Se, joka sovituista säännöistä poikkeaa, pettää luokan luottamuksen.”

Pronominien hän ja se vaihtelulla pystytään siis vivahteikkaasti erottelemaan, viitataanko kehen tahansa vai tiettyyn henkilöön. Ihminen ei aina olekaan hän.


MINNA PYHÄLAHTI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 18.10.2001.