Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Voi raato sentään!

Sana raadella kuulostaa julmalta, mutta murteelliset muodot ruajella tai roajella ovat Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa tarkoittaneet myös leikkimistä. Kurkijoelta on merkitty muistiin tällainen lause: ”Sovusha ne hyvät lapset ruateluot.” Raadella-verbiin liittyy useimpien suomalaisten mielessä vain repimisen, raastamisen tms. merkitys, johon tuntuu mahdottomalta yhdistää lapsukaisten sopuisaa leikkimistä.

Kyseessä onkin kaksi eri sanaa, joilla on eri tausta ja merkitys: repimistä tarkoittava raadella-verbi on samaa kantaa kuin raato, leikkimistä merkitsevä on puolestaan raataa-sanan johdos. Raataminenhan on kovaa työntekoa, mutta joissakin suomen itämurteissa sekä karjalan kielessä ruajella tai roajella voi tarkoittaa kevyempääkin askarointia. Näin ollen on ymmärrettävää nimittää lasten leikkimistä raatelemiseksi.

Toisaalta eräissä murteissa on oma raataa-verbinsä, se josta haaskaa tarkoittava raato ja repimistä merkitsevä raadella ovat syntyneet. Esimerkiksi Limingassa raataminen on lihan paloittelemista: ”Lahtari siellä raataapi lehemää.” Sysmässä se tarkoittaa repimistä, raastamista: ”Äkeissää roato tukkoasakki (= tukkaansakin), kun ei se muuta voinu.” Sanaa raato on käytetty paitsi haaskan nimityksenä myös ihmisen kuollutta tai elävää ruumista sekä kaatunutta puuta kuvaamassa.

Työntekoa merkitsevä raataa-verbi on yleisempi Itä- kuin Länsi-Suomen murteissa. Siitä on syntynyt harvinainen, työtä tarkoittava raato-johdos. Raataminen on merkinnyt erityisesti pelto- tai metsätöiden tekemistä, ja raato esiintyykin etupäässä yhdyssanassa kaskenraato. Venäjän Karjalassa roado työn merkityksessä on aivan tavallinen, esimerkiksi lauseessa "yhen roavon roat (= raadat, teet), toine roado tilah" ei työ tekemällä lopu.

Työntekoon liittyvien sanojen raataa, raadella, raato pohjana on venäjän stradat', joka on lähtökielessä merkinnyt paitsi kärsimistä myös ankaraa työntekoa, murteissa erityisesti heinänkorjuuta. Sen sijaan haaskan merkitykseen liittyvät samanmuotoiset sanat ovat lainaa lännestä, skandinaavisista kielistä, joissa kantasana on merkinnyt muun muassa petoeläimen saalista tai raakaa lihaa. Vuosisatojen kuluessa idästä ja lännestä kulkeutuneet sanat ovat vaikuttaneet toisiinsa ja kietoutuneet yhteen, niin että esimerkiksi skandinaavislähtöinen raato kaatuneen puun nimityksenä on saanut vaikutteita venäläisperäisten sanojen metsätyön merkityksestä.

Vielä yksi raato rokkaan: kumpaa alkuperää on sana raadollinen? Ei kumpaakaan. Agricolalla, siis 1500-luvun kirjakielessä se esiintyy useimmiten muodossa rado(i)llinen, ja alun perin se on merkinnyt maanpakolaista ja kulkuria. Kantasanana onkin rata. Kun raadollinen on alkanut tarkoittaa kurjaa, viheliäistä, syntistä ja raihnasta, sen alkuperä on hämärtynyt ja se on assosioitunut haaskaa merkitsevään raato-sanaan.


LEENA JOKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 11.1.2000.