Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Verhon takaa

On se aika vuodesta, jolloin päivässä ei monta tuntia valoitta tule toimeen. Moni vetää verhot ikkunansa eteen tai kaihtimen alas ja sulkee pimeän ulkopuolelle.

Samaan tapaan lienee toimittu iät ja ajat, hieman toisin keinoin vain. Muutama sata vuotta sitten asumukset olivat vielä hämäriä, sisäänlämpiäviä pirttejä. Niissä ei lasi-ikkunoita eikä verhoja näkynyt, vaan valoaukkojen edessä oli esimerkiksi sivuun vedettävät luukut. Epäkäytännöllistä olisi ollutkin levitellä savuiseen pirttiin ylimääräisiä tekstiilejä, ja harvalla niihin olisi ollut varaakaan.

Ensiksi alettiin sisustaa kamareita, kun niihin oli saatu uloslämpiäviä kakluuneja. Tulivat maalatut huonekalut, tapetit ja ikkunoihin puoliverhot, joita laajalti kutsuttiin salusiineiksi. Vasta 1900-luvun myötä yleistyivät täyspitkät verhot.

Vaikutteita sisustamiseen tuli ennen muuta lahden takaa Ruotsista, ja sieltä lainattiin myös ikkunaverhojen laajalti käytetty nimitys kartiinit. Ruotsin gardin-sana palautuu erilaisia ikkuna- ja vuodeverhoja tarkoittavaan latinan sanaan cortina, josta on lähtöjään myös englannin samanmerkityksinen curtain.

Ennen kuin verhot yleistyivät ikkunoihin, niitä oli jo ripustettu suojaamaan katoksen tavoin sänkyjä ja suomaan samalla nukkujille jonkinmoinen rauha. Oviverhojen tehtävä taas oli pitää kylmä ja veto loitolla.

Suojaamiseen ja peittämiseen viittavat myös nimitykset verho ja kaihdin. Ikkunaan asetettava kaihdin lienee lähtöisin Elias Lönnrotin kynästä. Se kuuluu yhteen karttamista ja välttämistä, murteissa myös salaamista ja varjostamista merkitsevän kaihtaa‑sanan kanssa. Samaa alkuperää on myös silmän mykiön samentuma kaihi, eräänlainen verho sekin.

Nykyisin jo vanhahtavalta kuulostava uudin on vanha suomalais‑ugrilainen sana. Alkuaan uudin on ripustettu makuusijan ylle suojaamaan nukkujaa hyttysiltä, siis vastaavasti kuin Pohjois‑Suomessa rankinen.

Palataan vielä puoliverhojen nimitykseen salusiinit. Sana on lainattu kieleen ruotsista, jossa jalusi(n) tarkoittaa myös puoliverhoa tai muunlaista ikkunan alaosassa pidettävää näkösuojaa tai kaihdinta. Ruotsiin se on tullut ranskasta.

Ruotsin jalusi- ja ranskan jalousie-sanan alkuperäisempi merkitys on kuitenkin ’mustasukkaisuus, kateellisuus’. Ensi silmäyksellä hieman etäisiltä vaikuttavat merkitykset liittyvät toisiinsa. Ikkunat olivat usein kulkuväylille päin, ja niinpä niiden alaosiin ryhdyttiin kiinnittämään näkösuojia. Siten saatiin ulkopuolisten asiattomat katseet pidettyä poissa ja töihinsä rientävä aviomies saattoi jättää perheen naisväen rauhallisin mielin kotiin.


KIRSTI AAPALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 17.12.2002.