Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vammat piiloon?

Lehdessä oli selostus paikallisen Hengitysyhdistyksen kokouksesta. Mikä se on, ehdin ihmetellä, kunnes jutun lopussa kävi ilmi, että se kuuluu Hengitysliittoon, joka on entiseltä nimeltään Keuhkovammaliitto. Jäin miettimään syytä viime kesänä tehtyyn nimenmuutokseen. Onko keuhkovammakin todella niin paha asia tässä ”kauniiden ja rohkeiden” maailmassa, että se on pitänyt häivyttää? Uusi nimi ei anna pienintäkään vihjettä siitä, millaisista jäsenistä kyseinen liitto koostuu. Sekö lienee tarkoituskin? Hengitysliittoon voisivat nimen perusteella kuulua ”kaikki joissa henki on”. Voiko enää kattavampaa nimeä keksiä!

Samanlaista nimensievennystä näkyy olevan laajemminkin liikkeellä vammais- ja potilasjärjestöissä. Jonkin verran ennen kuin Keuhkovammaliitto poisti nimestään vamman, Sydäntautiliitto oli karistanut omasta nimestään taudin; se käyttää nyt nimeä Sydänliitto. Nimen perusteella sen liiton jäsenistön kirjo voisi olla vähintään yhtä kattava kuin Hengitysliitolla: kaikki, joilla on sydän. Siinä suhteessa ei jää jälkeen myöskään Iholiitto. Jaa että mikä se sitten on, jokin kosmetologien järjestökö? Ei, vaan se oli Ihopotilaiden keskusliitto siihen asti, kunnes siellä päätettiin runsas vuosi sitten pyyhkiä pois potilas nimeä rumentamasta.

Mainitut nimenmuutokset on tehty parin vuoden aikana. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain viime vuosien ilmiö. Kuulovammaisten kattojärjestö Kuulonhuoltoliitto, joka otti nykyisen nimensä jo 1940-luvulla, halusi muuttaa 1960-luvun puolivälissä nimensä pelkäksi Kuuloliitoksi. Liitto tiedusteli aikeesta kielilautakunnan mielipidettä. Lautakunta piti silloista nimeä selvempänä, ja se säilytettiin.

Samasta selvyyden näkökulmasta voisi tarkastella näitä uusia nimimuotoja ja kysyä, eikö liittojen nimissä pitäisi edes jotenkin näkyä, keiden asioita ajamaan ne on perustettu: niitä varten, joilla on vamma tai sairaus kuulemisessa, näkemisessä, hengittämisessä, sydämen toiminnassa, ihossa jne. Kyseiset järjestöt perustelevat nimenmuutostaan ennen muuta sillä, että niiden toimenkuva on vuosien mittaan huomattavasti monipuolistunut. Esimerkiksi Hengitysliitto toimii nykyisin innokkaasti paremman hengitysilman puolesta: siksi keuhkovamma haluttiin muuttaa hengitykseksi.

Muitakin syitä nimenmuutokseen on. Yksi on tietenkin pyrkimys lyhyyteen. Merkittävämpi syy lienee kuitenkin se alussa uumoiltu: pyyhkimällä nimistä pois vammat ja taudit halutaan antaa optimistisempi kuva näiden järjestöjen toiminnasta, siis siitä, että ne eivät keskity vain sairauksien hoitamiseen vaan niiden ennaltaehkäisyyn ja tietenkin myös edunvalvontaan. Tärkeän sysäyksen nimenmuutokselle on joissakin tapauksissa antanut myös kansainvälisten sisarjärjestöjen nimi, joissa ei myöskään vammoja pahemmin näy.

Kaipa järjestöissä luotetaan siihen, että ihmisten yleinen maailmantieto auttaa tulkitsemaan uudetkin nimet oikealla tavalla. Ja jos ne todella edistävät järjestöjen ilmettä ja ilmapiiriä positiivisempaan suuntaan, hyvä niin. Ilmaisevuudessa kyllä jotakin menetetään.


TARU KOLEHMAINEN

Julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 12.6.2001.