Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Valtakunnasta valtioksi

Sekä Jumalalla että kuninkaalla on ollut vanhastaan oma valtakuntansa. Kuninkaan valtaa rajoittivat valtakunnan rajat ja hänen henkilökohtaiset kykynsä, muutoin hänen valtansa oli jumallähtöistä ja rajatonta. Jumalan vallalla ei ollut rajoja. Kaikki kuninkaista alhaisimpaan alamaiseen asti alistuivat mukisematta tämän hengellisen mahdin herruuteen.

Mikael Agricolan Rucouskirian (1544) ensimmäisessä rukouksessa anotaan ylhäältä "Ettes Somen Makunnan / ia coco Rotzin waldakunnan holhoijsit". Maakunta lienee valtakuntaakin vanhempi hallinnollisen alueen nimitys. Myöhemmin kunta-loppuisia hallintoalueita on muodosteltu lähes satakunta käräjäkunnista tsaarikuntaan. Valtakunta on aiemmin tarkoittanut erityisesti kuninkaan mahtipiiriä, sillä kuningaskunta-sana on ilmaantunut suomen kieleen vasta 1847.

Riikki on toinen vanha sana, jolla on tarkoitettu nimenomaan Ruotsi-Suomea. Sekin esiintyy jo Agricolalla valtakunnanneuvostoa tarkoittavassa sanassa riikinraati. Kaarle-herttua aloittaa julistuksensa vuodelta 1593 viitaten kuninkuuden perimmäiseen lähteeseen: "Me Carle Jumalan armon cautta Rodzin Rijkin Perindopäruhtinas". Vanhimmissa asetuksissa riikkiä käytetään valtakunnan rinnalla, mutta vuonna 1759 julkaistusta Ruotsin valtakunnan laista se on jo karsittu kokonaan. Kansankielessä sanaa on käytetty vielä tällä vuosisadalla. Nykyään tämä entisen eurooppalaisen suurvallan nimitys elää kituuttaa vain sanoissa riikinkukko, riikinruotsalainen, riikinruotsi ja riikintaaleri.

Valtiosta ja varsinkin valtiovallasta käytettiin jo 1500-luvulla lainasanaa kruunu: "Meiden Crwnun werolliset Talonpoijat" (kuningas Kristofferin maanlaki). Sana tunnetaan leikillisenä ja vanhahtavana vieläkin. Arvostustaan sekin on menettänyt vuosisatojen kuluessa, sillä ei ole kunniaksi, jos joutuu matkustamaan kruununkyydillä. Valtio on sanomalehti Suomettaren perustajan Paavo Tikkasen luomia uudissanoja vuodelta 1847. Tähän termiin liittyi uusi käsitys valtion luonteesta yhteisönä, jolla on alueellaan muista yhteisöistä riippumaton valta yhteiskunta- ja oikeusjärjestystä koskevissa asioissa. Tarjolla oli muitakin lyhytikäisiä kilpailijoita (mm. valta, valle, vallanto, vallasto).

Martti Ahtisaari on valtionpäämies. Valtakuntaa hänellä ei ole, sillä hänen valtakirjansa tulee kansalta. Ainoa virka, jossa valtakunta vielä kummittelee, on valtakunnansovittelija. Olisikohan tällä korkealla virkamiehellä peräti taivaallinen valtuutus?


RAIMO JUSSILA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 8.4.1997.