Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Valkeanaan mustapäitä

Isäni, pienessä pohjoisessa kylässä ikänsä elänyt ja asunut, on kertoillut kerran jos toisenkin entisajan elämänmenosta. Toimeen oli tultava sillä, mitä oli, ja kun vilja ei järin hyvin kasvanut, niin karjaa piti olla edes muutama lehmä. Kevätpuolella alkoi olla pula eläinten rehusta, joten karja laskettiin ulos metsiin heti, kun oli mahdollista. Vaikka maa ei vielä viheriöinytkään, niin luotettiin siihen, että kyllä lehmät löytävät ainakin mustapäitä.

Opin jo melko varhain, että mustapäällä tarkoitetaan sitä kosteahkoille paikoille levittäytyvää kasvia, jonka latvassa on pehmoinen valkea tupsu ja jota kasvikirjoissa nimitetään tupasvillaksi. Mutta miksi ihmeessä sitä vanhastaan sanottiin mustapääksi? Eihän se mikään musta ole vaan aivan selvästi valkoinen!

Vanha kansa seurasi kuitenkin tarkkaan luontoa. Tupasvilla kukkii varhain keväällä tai alkukesästä, ja tällöin kukinnon tummat, kalvomaiset tähkäsuomut ovat vielä hyvin näkyvissä. Mustapää on silloin hyvinkin käypä nimitys. Kukinnan jälkeen kukkien hapsimaiset kehäsukaset pitenevät valkeiksi karvoiksi, pähkylähedelmien lenninlaitteiksi, ja nämä valkeat tupsut huomaa silloin jo moni nykykulkijakin. Niiden mukaan tupasvillaa sukulaisineen on kutsuttu myös valkeapääksi.

Kirjakieleen 1900-luvun kuluessa vakiintunut nimitys tupasvilla viittaa kasvin tapaan kasvaa tiiviinä mättäinä. Tupas tarkoittaa paitsi ryhmää kimppuna kasvavia heiniä, ruokoja tai sammalia myös etenkin Pohjois-Suomen murteissa mätästä ja tiheää puu- tai pensasryhmää.

Tupasvilla kuuluu suovilloihin, joita on nimitetty myös niittyvilloiksi. Suomessa niitä kasvaa seitsemän eri lajia, ja monilla näistä on tupasvillan tavoin lukuisia kansanomaisia nimityksiä. Eri lajeja ei tietenkään ole suuremmin yksilöity, vaan samalla nimityksellä on voitu tarkoittaa useampaakin seudulla kasvavaa suovillalajia.

Suovillojen pehmeä tupsu on antanut aiheen kutsua kasvia karvapääksi, villapääksi, nukkaheinäksi tai tupsuheinäksi. Samaa kasvia on saatettu keväällä nimittää mustapääksi, kesällä villapääksi. Kasvin ulkonäkö on varmasti houkutellut kokeilemaan suovilloja hyötykäyttöön, ja niiden tupsuja kerrotaankin käytetyn tyynyjen ja jopa patjojen täytteenä.

Suovilloista yleisintä, tupasvillaa, on alettu viime vuosina hyödyntää muutenkin. Suossa satoja tai jopa tuhansia vuosia ollut tupasvillan lehtituppi soveltuu tekstiilikuiduksi. Kuidun on todettu sitovan hyvin hajuja ja suoloja, joten siitä tehtyjä tuotteita voidaan käyttää muun muassa vuode- ja työvaatteina sekä sisustustekstiileinä.


KIRSTI AAPALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 16.5.2000.