Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Urho Kaleva Kekkonen

Etunimi Urho syntyi kansallisromantiikan hengessä nousevan suomalaisuuden ilmentymäksi. H. A. Reinholm ehdotti nimeä ”tulevain vuotten kalenteriin” Uudessa Suomettaressa vuonna 1879. Ehdotus omaksuttiin nopeasti, sillä jo syyskuussa tilanomistaja Ekqvistin poika Laukaan Petruman kylästä kastettiin Urho Johannekseksi. Vuonna 1883 nimi pääsi Kansanvalistusseuran kalenteriin, ja almanakassa se on ollut vuodesta 1908. 1880-luvun alusta nimeä antoivat lapsilleen etenkin valistuneet talolliset, käsityöläiset ja muut ammattimiehet, paikoin torpparit ja rengitkin.

Suomalaisuuden ja kansallishengen lisäksi nimen valintaan on vaikuttanut sen sisältö. Ikiajat on lapsia nimetty heille toivottujen ominaisuuksien mukaan, joita nimen on haluttu enteilevän. Urho on sopinut tällaiseksi toivenimeksi hyvin, tarkoittavathan sanat urhea ja urho rohkeaa, miehuullista ja rivakkaa. Ajan hengen mukaisesti nimen suosio poikien ensimmäisenä nimenä oli suurimmillaan 1900–1920-luvuilla.

Myös Kaleva on saman ajan lapsi. Tämän nimen toi vuonna 1864 Kauno-annakassaan ehdolle Marttilan nimismies Isak Edward Sjöman. Joukossa oli muitakin kalevalaisia nimiä kuten Tellervo, Nyyrikki ja Vellamo. Pietarin suomalaisessa kalenterissa nimi oli jo 1872, ja suomalaiseen viralliseen almanakkaan se pääsi 1908. Kaleva-nimi omaksuttiin kuitenkin hitaammin kuin Urho, osin varmaan siksi, että kolmitavuisena se tuntui paremmin soveltuvan toiseksi etunimeksi. Ehkä nimeä pidettiin kutsumanimeksi liian juhlavanakin; onhan Kaleva kansanrunoudessa myyttinen sankari, väkivahva jättiläinen, jonka jälkeläisiä, kalevanpoikia, olivat muun muassa Väinämöinen ja Ilmarinen. Nimen suosio kastenimenä oli suurimmillaan 1910- ja 1920-luvulla. Paremmin otti tulta Kalevan virolaissävyinen rinnakkaisnimi Kalevi, joka tuli almanakkaan 1929. Sen kulta-aikaa olivat 1920–1940-luvut.

Kekkonen on itäsuomalainen, talonpoikainen sukunimi. 1500-luvun puolimaissa läntisessä Etelä-Savossa asui jo useita Kekkos-perheitä. Nämä kaskitalonpojat osallistuivat aktiivisesti Savon asuttamiseen, ja niinpä 1800-luvun alkupuoliskolla heitä asui koko Savossa mutta myös Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Sukunimen sisältö on edelleen arvailun varassa; nimeä Kekkonen on toistaiseksi tulkittu liikanimestä Kekkapää ’kenopää’.

Etunimi antaa viitteitä ihmisen iästä ja sosiaalisesta taustasta, sukunimen avulla voi usein päätellä asuinpaikan, kansallisuuden ja suvun varhaisen säätyaseman. Edesmennyt Suomen tasavallan presidentti syntyi sata vuotta sitten Pielavedellä metsätyönjohtaja Juho Kekkosen esikoisena vanhaan savolaiseen uudisraivaajasukuun.


SIRKKA PAIKKALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 29.8.2000.