Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Umpimähkään

Jos nappaan hyllystä umpimähkään kengät, miten käy? Saatan saada epäsopivan parin, kun olen tehnyt ostokseni sattumanvaraisesti.

Toimimme umpimähkäisesti, kun teemme jotakin etukäteen suunnittelematta, tarkkaan ajattelematta tai tietämättä, summanmutikassa. Mistä moinen sana on peräisin?

Alkuaan umpimähkä on tarkoittanut tuhkalla umpeen peitettyä mähkää eli hiillosta. Sana mähkä on jo jäänyt käytöstä, mutta samaa kantaa on mm. Länsi-Uudenmaan murteissa tunnettu mähje tai mähke, joka merkitsee hiilloskasaa ja kuumaa tuhkaa.

Uunin umpimähkässä on kypsennetty peruna- tai naurishaudikkaita. Ennen tulitikkuaikaa umpimähkällä oli tärkeä merkitys tulen vaalimisessa. Vielä hehkuva hiillos peitettiin iltaisin tuhkalla, jotta tuli saatiin taas aamulla nopeasti syttymään vain puhaltamalla.

Hiillosta tarkoittava mähkä elää siis nykyisin vain summittaisuutta ilmaisevan yhdyssanan osana. Sen sijaan hiillos ja hiili ovat tuttuja sanoja. Siksi voimme aavistaa, miltä kärsimättömästä ihmisestä tuntuu, kun hän on kuin tulisilla hiilillä. Jos taas kokoamme tulisia hiiliä jonkun pään päälle, saatamme hänet kiusalliseen tilanteeseen maksamalla pahan hyvällä. Nuotioretkiä harrastanut ymmärtää, millainen on tuloksen ja ilmapiirin kannalta työyhteisö, jossa puhalletaan yhteen hiileen.

Hiilisanoihin kuuluu myös sysi. Sydet ovat umpitilassa hiillettyä puuta. Tämä sana alkaa  kuitenkin olla monille tutumpi kuvailmauksista kuin alkuperäisessä merkityksessään. Sananparsi on syytä sysissä, jos on sepissäkin tarkoittaa, että syitä tai syyllisiä on useita.

Rohkea ja suoraselkäinen suomalainen pysyy päätöksessään, jatkaa valitsemallaan tiellä ja ottaa riskin, meni syteen tai saveen eli käy miten tahansa, onnistuu tai ei. Ihminen ikään kuin heittäytyy kohtalon varaan, ja alun perin kyse on tutkijoiden selityksen mukaan ollutkin noituudesta, todellisesta kohtalon koettelemisesta eli arpomisesta. Arpomisessa käytettiin seulaa, jonka toiselle reunalle asetettiin syttä eli paja- tai puuhiiltä ja toiselle reunalle savea. Esimerkiksi taudin syntyä kysyttiin arpomalla seuraavasti: ”Jos tauti lienee maasta tullut, niin käy hiileen! Tahihan lienee vedestä tullut, niin käy saveen!” Arpa meni siis todellisesti joko syteen tai saveen.

Lottokansassa taitaa vielä olla muinaisuskoa jäljellä, kun se uskollisesti joka lauantai-ilta asettuu arvontakoneen ääreen ja jatkaa harrastustaan, meni syteen tai saveen.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 30.7.2006.