Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Tyr-jumalan päivänä

Ajanlasku perustuu yleisesti taivaanilmiöihin, ja ajanjakot vuorokaudesta vuoteen ovat luonnollisia ja säännöllisesti toistuvia. Suomalaisten ja muiden suomensukuisten kansojen vanhan ajanlaskun perusyksikkö on ollut päivän ohella kuun kierto, kuukausi. Sana kuu myös kuukauden nimityksenä on suomen kielessä ikivanha, ja kuukaudet ovat suomessa ja sen sukukielissä saaneet väestön elinkeinojen ja ympäristön vuodenaikojen vaihtelun mukaan omia nimiään.

Viikko on sekin luonnollinen jakso, kuunkierron neljännes eli matka uudesta tai täydestä kuusta puolikuuhun tai puolikkaasta vastaavasti täyteen tai uuteen kuuhun. Kielen perusteella viikko näyttää kuitenkin kulttuurikäsitteeltä ja sana viikko siten kulttuurisanalta, sanalta joka on lainattu vieraasta kielestä uuden käsitteen mukana. Suomeen sana viikko on saatu viikinkiaikana skandinaaveilta. Toisaalta esimerkiksi unkarilaiset ovat lainanneet saman käsitteen ja sanan (hét) iranilaisilta naapureiltaan jo kolmisen tuhatta vuotta sitten.

Skandinaavista perua ovat suomessa myös viikonpäivien nimet. Selvästi näyttää siis siltä, että uudenlainen ajanlasku on omaksuttu kosketuksissa skandinaaveihin noin tuhat vuotta sitten. Skandinaavisten viikonpäivien mallina ovat puolestaan olleet roomalaisten latinankieliset viikonpäivät, joita on nimetty taivaankappaleiden ja jumalien mukaan: suoraan latinasta käännettyjä ja suomeen siis skandinaavista sellaisenaan lainattuja ovat ”auringon päivä” sunnuntai ja ”kuun päivä”maanantai. Sanoissa tiistai, torstai ja perjantai piilottelevat skandinaavien jumalat Tyr, Tor ja Fria, joilla on korvattu latinan Mars, Jupiter ja Venus (esimerkiksi ranskassahan nämä päivät ovat nimeltään mardi, jeudi ja vendredi). Keskiviikko on skandinaaveilla Odinin ja latinassa Merkuriuksen päivä, mutta suomeen on omaksuttu käännöslainana skandinaaveilta rinnakkaisnimitys, joka on tarkoittanut juuri viikon keskimmäistä päivää.

Roomalaisten Saturnukselle pyhittämä lauantai ei jostakin syystä ole inspiroinut skandinaaveja jumalallisen nimen etsintään. Tässä vaiheessa viikkoa on jo tuhannen vuotta ollut tärkeintä kylpeminen: sanan lauantai skandinaavisessa alkulähteessä on perusosana kylpyvettä tarkoittava sana laug.

Skandinaaviset viikonpäivien nimet ovat meille tuttuja myös englannin kielestä, mikä osoittaa sitä huomattavaa vaikutusta, joka viikingeillä oli myös aikansa Britanniassa. Kylpypäivä ei muinaisille anglosakseille kuitenkaan ole kelvannut, vaan englannissa lauantaita hallitsee roomalaiseen tapaan Saturnus. Meillä Suomessa kuitenkin lauantain sauna tai kylpy näyttäisi olevan kunnioitettavan ikäinen skandinaavisperäinen kulttuurilaina.


ULLA-MAIJA KULONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 17.8.1999.