Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Tulihevosella Hämeenlinnaan

Sanomalehti Hämäläinen julkaisi 31. tammikuuta 1862 ilmestyneessä numerossaan uutisen, jossa kerrottiin: ”Hämeenlinnassa on tänäpänä ollut suuri riemu, ensimäinen tulihewonen Lemminkäinen tuli tänne kello 11 epp., tuoden seurassansa usiampia vaunuja. Kansaa oli asemahuoneessa ja sen vaiheilla ja pitkin tietä kokoontunut suuresti, terwehtimään tätä ensimäistä rautatien junaa.”

Sana juna nykyisessä merkityksessään on vasta 160 vuoden ikäinen eli yhtä vanha kuin itse liikennevälinekin Suomessa. Vaikka sana vakiintui käyttöön verrattain nopeasti, ainoa vaihtoehto junan nimitykseksi se ei kuitenkaan ollut. Tarjolla olivat ainakin höyryvaunut ja tulivaunut. Niitä käytti näytelmässään Leo ja Liina myös Aleksis Kivi, jonka tuotannossa sanaa juna ei esiinny lainkaan.

Ennen kuin rautateiden junista tiedettiin vielä mitään, juna sanana oli jo olemassa, tosin eri merkityksessä kuin nykyään. Se tarkoitti (ja tarkoittaa edelleenkin murteissa) jonoa, riviä, juovaa. Kun Savossa Pielavedellä on sanottu, että ”Pitkä juna hevosia män muantiellä”, on viitattu hevosjonoon, peräkkäin kulkeviin hevosiin. Juvalta muistiin pantu lause ”Turpeet pantii junnaa oja reonale” tarkoittaa, että turpeet ladottiin ojan pientareelle riviin.


Se, että jonoa, riviä merkitsevästä junasta tuli rautateiden juna, ei ehkä ole pelkkää sattumaa. Mallin antajana on voinut olla ruotsi, saksa tai englanti. Näissä kielissä sanat tåg, Zug ja train, joilla oli muun muassa kulkueen, saattueen, karavaanin merkitykset, oli otettu kiskoja pitkin liikkuvan kulkuneuvon nimeksi. Myös viron sana rong tarkoittaa paitsi junaa myös jonoa, kulkuetta, saattuetta.

Junaa vetävä vaunu, jossa höyrykone sijaitsi, oli lokomotiivi. Tämän muista kielistä lainatun sanan rinnalla esiintyy jo 1860-luvulta lähtien höyryveturi. Samoin tulihevonen, jota sanomalehti Hämäläinen käytti kertoessaan ensimmäisen junan tulosta Hämeenlinnaan, lienee ollut paremminkin veturin kuin koko junan nimitys.

Juna-sanan tavoin veturikin on ollut murteissa käytössä jo ennen rautateiden aikakautta. Se on Pohjois-Suomessa tarkoittanut eränkävijän ahkiota tai suurta kelkkaa, jolla hevosettomat kiskoivat heinäkuormia talvella.

Junan ja siihen liittyvien käsitteiden nimitysten historiaa voi pitää suomen kielen voittona. Itse junalla ei vieraskielisiä vastineita ole koskaan ollutkaan. Omakielinen veturi vei melko pian voiton vierasperäisestä lokomotiivista. Vielä helpompi oli aseman voittaa rinnalla esiintynyt tatsuuna, eikä platvormukaan jaksanut kauan taistella asemalaituria vastaan. Pisimpään, lähes puolitoistasataa vuotta, on puoliaan pitänyt konduktööri. Se on edelleenkin käytössä virkanimikkeenä, mutta muissa yhteyksissä sana junailija valtaa siltä koko ajan alaa.


MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 30.7.2002.