Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Totta maar

Kalenterissamme on kolme Neitsyt Marialle omistettua päivää: Marian ilmestyspäivä (tänä vuonna 13.3.), Marian ja Maijan päivä (2.7.) sekä Marjan ja Marjatan päivä (15.8.). Jeesuksen äidin nimi on säilynyt myös eräissä vanhoissa sanoissa ja sanonnoissa.

Kirjakielessä tunnetaan maariankämmekkä ja maarianheinä. Kansankielessä ovat tuttuja muun muassa maarianmakuuheinä ja Neitsyt Marian sänkyheinä, joiksi on nimitetty useita hyväntuoksuisia heiniä, esimerkiksi keltamataroita, kangasajuruohoja ja tuoksusimakkeita. Näitä Neitsyt Marian kuviteltiin keränneen Jeesus-lapsen seimeen alusiksi.

Myös yksi kala, kampela, on saanut nimensä Neitsyt Marian mukaan: kansa on puhunut maariankalasta, Neitsyt Marian kalasta ja Neitsyt Marian himokalasta. Vanhan legendan mukaan Maria otti raskaana ollessaan järvestä kalan, paistoi ja söi. Hän tuli kuitenkin kylläiseksi jo puolikkaasta ja laski toisen puolen takaisin veteen. Kala virkosi eloon, ja siitä asti se on ollut toispuolinen.

”Neitsyt Maaria emonen” mainitaan monissa loitsuissa, joita parantajat ovat lukeneet. Hänen puoleensa ihmiset olivat katolisen kirkon opetusten mukaan tottuneet kääntymään, jotta hän välittäisi heidän pyyntönsä ja rukouksensa Jeesukselle ja Jumalalle. Aikaa myöten Marian nimestä kehittyi painokas vakuuttavuuden ilmaus muihinkin kuin uskonnollisiin yhteyksiin: totta maarian, niin maarian eli todellakin, totta kai, totta totisesti!

Vähitellen täyteläiset maaria- ja maria-muodot kuluivat lyhyiksi maar- ja mar-täytesanoiksi: ”Totta maar mennähän yhyres” (Kurikka); ”Kyllä mar siittä sentäs suvikin tulee, kun kerkiee” (Ikaalinen). Näiden sanontojen aluetta ovat vanhastaan olleet Varsinais-Suomi, Uusimaa, Häme ja Etelä-Pohjanmaa – suunnilleen keskiaikaisen katolisen kirkon alue.

Marian nimi piilee myös sellaisissa torumista ja nuhtelemista tarkoittavissa sanonnoissa kuin antaa (saada tai pitää) amemarjat tai apemarjat. Sanonta perustuu vanhaan kirkolliseen kielenkäyttöön. Kirkossa luettiin aikoinaan Isä meidän -rukouksen ja uskontunnustuksen lisäksi Ave Maria eli Marian tervehdys. Latinan ave kävi aikaa myöten oudoksi ja sekaantui tutumpiin sanoihin amen ja ape.

Itse Ave Maria -rukous ei sisällä mitään nuhtelevaa. Se on kuitenkin luettu saarnan ja ripin sekä synnyttäneiden vaimojen kirkkoonoton yhteydessä, ja näihin on olennaisesti liittynyt kristityn rahvaan nuhtelu. Torumisen merkitys on kehittynyt parille muullekin kirkolliselle sanalle. Kun esimerkiksi isä läksyttää poikaansa, hän saattaa pitää aika saarnan (messun tai epistolan) taikka antaa melkoisen ripityksen.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 8.3.2005.