Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Toritiestä Vilukkotie, Kotitiestä Rusojuurentie

Tämän vuoden maaliskuussa Helsingissä palautettiin valmisteluun Munkkisaaren asemakaava. Yhdeksi syyksi viivytykseen mainittiin ”katujen ja yleisten paikkojen sekava nimistö”. Pettyneet kaupunginvaltuutetut pitivät nimistöä toisarvoisena seikkana, jolla lykättiin turhaan tärkeän kaavan vahvistamista (HS 13.3.2001). Onko kannanotto tulkittava niin, etteivät kaupungin päättäjät arvosta ympäristönsä suunniteltuja nimiä?

Nimistön huolimaton valmistelu ei voi olla kenenkään tavoittelema tilanne. Paikannimet saattavat osoittautua käyttäjilleen hyvinkin tärkeiksi ja arvokkaiksi. Tämä on todettu toistuvasti, kun tiennimiä, siis osoitteita, joudutaan syystä tai toisesta muuttamaan.

Nykyisen Vantaan, entisen Helsingin maalaiskunnan keskuksessa Tikkurilassa jouduttiin 1960- ja 1970-luvuilla toteamaan kantapään kautta, että nimistönsuunnitteluun on syytä panostaa. 1960-luvun alussa Tikkurilan tiennimiä olivat esimerkiksi kotoisilta kuulostavat Rajatie, Välitie, Koivutie, Hakatie, Siimestie ja Ahotie. Nämä nimet päätettiin vaihtaa ns. ryhmänimiksi, ja nykyisin suurin osa alueen tiennimistä kuuluukin samaan aihepiiriin: ne ovat kasviaiheisia. Tuttujen kukkien nimityksiin perustuvat esimerkiksi nimet Kielotie, Unikkotie, Orvokkitie ja Talvikkitie, mutta kasvikuntaan liittyvät myös hiukan vieraamman tuntuiset Haarikkotie, Terhitie, Jäkkärätie ja Tasettipolku.

Myöhemmin alueelle asettuneen mielestä nimissä ei ole mitään vikaa. Osoiteniminä kasviaiheiset ryhmänimet eivät liene hassumpia, koska nimien herättämät mielikuvat ovat useimmiten myönteisiä ja nimet on helppo muistaa. Nimiuudistus, jossa muutettiin useita kymmeniä vakiintuneita nimiä, johti kuitenkin aikanaan melkoisiin sotkuihin. Epätietoisuus siitä, mitä tiennimiä pitäisi käyttää osoitteina, jatkui pitkälti toista vuosikymmentä. Vanhoja ja uusia tiennimiä käytettiin rinnakkain, viitoituksessa oli pahoja puutteita, ja lisäksi suunnitelmat muuttuivat pitkin matkaa. Pulassa olivat niin posti ja taksimiehet kuin tavalliset tikkurilalaisetkin, jotka eivät osanneet enää neuvoa tietä kotiseudullaan, eivätpä kaikki tienneet omaa osoitettaankaan. Vielä nykyisinkin monet muistavat ja osaavat vanhat nimet paremmin kuin uudet.

Nimien muuttamiseen oli syynä se, että sama tiennimi saattoi esiintyä kunnan eri osissa useaan kertaan. Mäkitie, Koivutie ja Rinnetie olivat yleisiä nimiä Helsingin maalaiskunnassa ja muuallakin. Tällä ei kuitenkaan voi perustella kaikkien nimien vaihtamista eikä puolustaa uudistuksen ontuvaa toteutusta. Paikallislehtien mainostama tiennimien ”systematisointi” tai ”uudelleenjärjestely” johti asukkaiden osalta puolentoista vuosikymmenen kaaokseen.

Esimerkki on ajalta, jolloin tarvittiin asuntoja ja kaavoja asuntorakentamista varten vähintään yhtä kipeästi ja nopeasti kuin nykyisin. Hätäisen kaupunkisuunnittelun häviäjiä ovat asukkaat, joita on vaikea lepyttää kiireeseen vetoamalla – oli kyse sitten huonosti rakennetuista taloista tai osoitenimistön ongelmista.


TIINA AALTO

Julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 10.7.2001.