Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

”Tähti se kulukeepi itäiseltä maalta”

Keskiajalla tuli kirkon piirissä tavaksi esittää Jeesuksen elämään liittyviä tapahtumia ns. mysteerinäytelmissä. Joulun ajan tiernapoikaperinne on tällaisen keskiaikaisen näytelmän suomalainen haarauma. Näytelmässä esitettiin alun perin kolmen kuninkaan (tietäjän) käyntiä Herodeksen ja Jeesus-lapsen luona, ja esitys onkin muualla Euroopassa ajoittunut kolmen kuninkaan juhlaan eli loppiaiseen. Meillä tiernapojat esiintyvät joulun edellä.

Tiernapoikaperinne on omaksuttu meille Ruotsista, ja kuvaelmaa on esitetty ainakin parisataa vuotta pääasiassa Lounais-Suomen rannikkokaupungeissa ja Oulun seudulla. Näytelmä tunnetaan myös sisämaan vanhoissa koulukaupungeissa ja niiden ympäristössä.

Sana tierna tulee ruotsin kielen tähteä merkitsevästä sanasta stjärna, ja Ruotsissa näytelmän esittäjistä käytetään nimeä stjärngosse. Tiernapoika-nimitystä on alkuaan käytetty vain Oulun seudulla. Itä-Suomessa nimityksenä on ollut säärna- tai seernapojat, mikä sekin pohjautuu ruotsin stjärna-sanaan. Lounais-Suomessa esittäjät ovat olleet tähtipoikia. Hämeessä heitä on kutsuttu tapaninpojiksi, mikä viittaa siihen, että aiemmin tiernapojat kulkivat esiintymässä vielä joulun jälkipyhinä.

Näytelmässä on nykyään neljä henkilöä: kuningas Herodes, murjaanien kuningas, knihti ja mänkki. Knihti ja mänkki on monissa näytelmäversioissa kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Ne on siis käsitetty samanlaiseksi erisnimeksi kuin Herodes. Kyse on kuitenkin alkuaan yleisnimistä.

Knihti perustuu palvelijaa ja sotilasta tarkoittavaan ruotsin kielen knekt-sanaan (aiemmin knecht, knicht tai knikt). Murjaani on meille ruotsin kautta tullut ranskalainen lainasana. Se on samaa perua kuin sanat mauri ja maurilainen, joilla tarkoitetaan Afrikan entisen Mauritanian asukkaita. Sanan mielletään tarkoittavan lähinnä mustaihoista, mikä ilmenee sanonnassa ”musta kuin murjaani”. Näytelmässä murjaanien kuningas esiintyykin aina kasvoiltaan mustaksi maalattuna.

Pienimmän tiernapojan nimitys on mänkki. Sanan alkuperästä on erilaisia oletuksia. Sen on arveltu olevan peräisin nahkojen käsittelyssä käytetystä polvilaudasta eli mänkistä, jota on joskus pidetty tähden jalustana. Toisen teorian mukaan se olisi tullut ruotsin sanasta mannekäng ’mannekiini’, joka on alkuperältään sama sana kuin manick (saksan Männchen) ’miespuolinen hahmo, nukke’. Keskiaikaisissa näytelmissä mannekiini oli vuorosanoja vailla oleva näyttelijä, jonka tehtävänä oli kantaa kulisseja. Tiernapoikien mänkkiin tämä sopii siinä suhteessa, että hänen työnään on kantaa ja pyörittää tähteä. Vuorosanojakaan ei mänkillä kovin monta ole.

LIISA NUUTINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 14.12.1999.