Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Suuria vai isoja unelmia?

Adjektiivit iso ja suuri tarkoittavat jotakuinkin samaa. Kielitoimiston sanakirjan mukaan molemmilla voidaan luonnehtia esimerkiksi jotakin ulkoisilta mitoiltaan kookasta, määrältään runsasta, vaikutukseltaan voimakasta tai merkitykseltään huomattavaa. 

Moniin tilanteisiin iso ja suuri ovat siis kumpainenkin käypiä valintoja, mutta täydellisiä synonyymejä ne eivät ole. Tämä olisikin poikkeuksellista, sillä täysi samamerkityksisyys eli sanojen keskinäinen vaihdettavuus kaikissa yhteyksissä on harvinaista — ellei kerrassaan mahdotonta. 
        

Kielenulkoinen todellisuus ohjaa osaltaan valintaa kahden tai useamman synonyymisen sanan välillä. Esimerkiksi karaokessa törmää usein hoilotukseen, mutta kirkossa kajahtelee veisuu. Molemmissa on yhtä kaikki kyse samantapaisesta toiminnasta, laulamisesta.

Viittauksen kohde ominaisuuksineen ei kuitenkaan yksinään ohjaa sananvalintaa. Myös kielenkäyttäjän kulttuurinen ja kielellinen tausta sekä asenteet ja arvostukset vaikuttavat hänen valintoihinsa. Naapurin Rekku saattaa siis yhdelle olla hauva ja toiselle piski.            

On vaikea tyhjentävästi selittää, miksi johonkin asiayhteyteen iso sopii hyvin, kun taas jokin toinen tuntuu edellyttävän suurta. Monesti valinnan taustalla näyttäisi olevan tapa, vallitseva käytäntö: olemme yksinkertaisesti tottuneet puhumaan isosta alkukirjaimesta mutta suurista ikäluokista.           

Joissakin tapauksissa ratkaisu näyttäisi löytyvän abstraktisuudesta ja konkreettisuudesta. Sellaisia aineettomia asioita kuin unelma, hetki tai kunnia on helpompi luonnehtia suuriksi kuin isoiksi.            

Joskus avaimen pulmaan tarjoaa kuvallisuus. Iso mies on kirjaimellisesti kookas (tai aikuinen), mutta suuri voi miestä kuvaillessaan viitata myös henkisiin ominaisuuksiin. Vilpittömällä ja ystävällisellä ihmisellä on nimenomaan suuri sydän. Iso olisi tässä yhteydessä liian sananmukainen ja siksi outo valinta.             

Mitään varsinaista sääntöä ison ja suuren käytöstä ei ole, eivätkä kielelliset käytänteet ole kiveen hakattuja. Niinpä viime aikoina onkin voinut poimia lehtien sivuilta ison unelman, hetken ja kunnian lisäksi vaikkapa ison arvoituksen, päivän ja kysymyksen.         

Myös kuvallisiin ilmaisuihin iso näyttäisi asettuneen suuren rinnalle. Niinpä kiekkoilija saattaa nykyään puolustaa omaa maalia isolla sydämellä. Jokohan kohta sanomme suurmiehiäkin isoiksi miehiksi.


RIINA KLEMETTINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 5.10.2008.