Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Suomen kielen isä

Mikael Agricolaa nimitetään toisinaan suomen kielen isäksi. Tämä luonnehdinta on oikeastaan väärä: Agricola oli enintään suomen kirjakielen isä. Hän siis saattoi jo olemassa olleen kielen kirjalliseen asuun. Ainakin jossain määrin oli suomen kieltä kyllä kirjoitettu jo aiemminkin.

Kielten historian tutkimuksessa ei ole tapana puhua isistä tai äideistä. Yksi sukulaistermi, tytär, on kielihistoriassa kuitenkin ollut vanhastaan käytössä. Kun jokin aiempi kielimuoto vuosisatojen ja ‑tuhansien aikana jakautuu uusiksi, erillisiksi kieliksi, ovat nämä kielet aiemman kielen tytärkieliä. Siten esimerkiksi nykyiset ranska, italia ja espanja ovat latinan tytärkieliä. ”Äitikielistä” ei kuitenkaan puhuta, vaan tytärkielten äitejä nimitetään yleensä kantakieliksi.

Suomi, viro ja muut itämerensuomalaiset kielet ovat nekin saman kielimuodon tytärkieliä. Tätä kielimuotoa nimitetään Suomessa vähän omahyväisesti kantasuomeksi tai oikeastaan myöhäiskantasuomeksi. Virossa nimitys ei perustu näin suoraan suomi-sanaan, vaan siellä käytetään vähän toisenlaista nimitystä läänemeresoome algkeel, sananmukaisesti itämerensuomen (oikeastaan ”länsimerensuomen”) kantakieli. – Varhaiskantasuomeksi on sanottu kielimuotoa, josta periytyvät suomen ja sen lähisukukielten lisäksi myös saamelaiskielet.

Kielillä itsessään ei siis ole isiä. Tykkänään virheelliseksi ei käsitystä Agricolasta suomen kielen isänä voi kuitenkaan leimata. Kirjakieli, varsinkin vakiintunut kirjakieli, on näet kielen elämän ja tulevaisuuden kannalta tärkeä, ehkä jopa ratkaiseva tärkeä. Kun pieniä ja uhanalaisiakin kieliä pyritään säilyttämään tai elvyttämään, keskeisessä asemassa on juuri kirjakielen ja sen sääntöjen luominen, jotta kieltä voitaisiin ongelmitta ja yhteisesti sovitulla tavalla saattaa kirjalliseen asuun.

Agricolan kieli oli oikeinkirjoitukseltaankin vielä horjuvaa, eikä sitä pidä lukea ääneen nykyisen oikeinkirjoituksemme pohjalta. Silti Agricolan työ kirjakielen aloittajana on ollut hyvin tärkeä sen kannalta, että suomi vieläkin on kielenä elinvoimainen. Sitä kautta Agricola siis eräässä mielessä on ollutkin nykyisen suomen kielen isä.


HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 5.8.2007.