Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Suomeksi Euroopan unionissa

Eurovaaleissa ehdokas jos toinenkin kehui monipuolista kielitaitoaan. Laaja kielitaito onkin eduksi, sillä Euroopan unionissa on 23 virallista kieltä. Mitä useampia yhteisiä kieliä parlamentin jäsenillä on, sitä joustavammin kommunikointi käy.

Suomenkielinen europarlamentaarikko selviää pitkälle myös äidinkielellään, sillä parlamentin täysistunnoissa millä tahansa unionin virallisella kielellä pidetyt puheenvuorot tulkataan kaikille muille unionin virallisille kielille. Myös asiakirjoja käännetään parlamentin jäsenten tarpeiden mukaan.

Periaatteessa unionin kaikki viralliset kielet ovat keskenään yhdenvertaiset. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kansalaiset voivat lähestyä unionia ja saada siltä vastauksen millä tahansa virallisista kielistä. Tärkeimmät tekstit, kuten EU-säädökset, käännetään kaikille 23 kielelle. Eri kieliversiot ovat yhtä päteviä, ovatpa ne käännöksiä tai alun perin kyseisellä kielellä kirjoitettuja.

Kääntäminen ja tulkkaus ovat monikielisyyden ehto, ja EU:n palveluksessa työskentelee tuhansia kääntäjiä ja tulkkeja. Silti monikielisyys maksaa vain pari kolme euroa vuodessa kutakin EU-kansalaista kohden.

Tulkkausjärjestelyt vaihtelevat kuitenkin toimielimen ja kokouksen mukaan, eikä omaa kieltään aina voi käyttää. Suomen kieli kuuluu unionissa ns. pieniin kieliin, joita ei käytetä toimielimissä työkielinä yhtä paljon kuin isoja vanhojen jäsenmaiden kieliä. Esimerkiksi komission sisäiset työkielet ovat englanti, ranska ja saksa. Monissa virkamies- ja asiantuntijakokouksissa osallistujat voivat puhua omaa kieltään mutta kuunnella tulkkausta vain englantiin, ranskaan tai saksaan. Suomalaiset virkamiehet eivät käytä suomea usein silloinkaan, kun tulkkaus olisi tarjolla. Tulkkausmäärärahoilla on myös katettu muita kustannuksia.

Kun Suomi vuonna 1995 liittyi EU:hun, suomesta tuli ensimmäistä kertaa kansainvälisen yhteistyön virallinen kieli. Tästä asemasta kannattaa pitää kiinni ja käyttää omaa kieltään mahdollisimman usein.

Suomen kielen käytöllä EU-säädösten valmistelussa on myös suuri käytännön merkitys. Jotta suomenkielisistä EU-säädöksistä saadaan kieleltään ymmärrettävämpiä, suomalaisten virkamiesten on syytä osallistua tekstien muotoiluun. Siksi säädöksistä neuvoteltaessa on käytettävä myös suomea. Tätä on korostanut Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen EU-kielenhuoltaja Aino Piehl. Tämä suositus esitetään myös tuoreessa Suomen kielen tulevaisuus ‑toimintaohjelmassa (ks. www.kotus.fi).


SALLI KANKAANPÄÄ

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 5.7.2009.