Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Suloisen sumea suomi

Koulussa äidinkielentunnilla opetettava kielioppi on tarkoituksenmukainen yksinkertaistus kielestä. Koulukieliopin tehtävänä on antaa opiskelijalle tietyssä ajassa jonkinlainen käsitys kielen rakenteista sekä välttämättömät välineet yhteiskunnassamme tarpeellisten lukemisen, kirjoittamisen ja vieraiden kielten opiskeluun.

Näitä tavoitteita täyttäessään koulukielioppi kuvaa kielen selkeämmäksi kuin se oikeasti on. Peruskieliopissa kielen ilmiöillä on esimerkiksi varsin selvät rajat, jotta ne voidaan helposti luokitella ja nimetä. Todellisuudessa rajat ovat kuitenkin kovin sumeat.

Esimerkiksi lauseenjäsenet eivät muodosta luonnostaan kiinteitä luokkia. Siksi monet kielentutkijat puhuvat vaikkapa selväpiirteisen subjektin sijaan mieluummin lauseen enemmän tai vähemmän subjektimaisista jäsenistä. Tyypillinen subjekti on lauseen alussa sijaitseva ja perusmuodossa oleva nomini, esimerkiksi substantiivi tai pronomini. Merkitykseltään se kuvaa verbin ilmaiseman toiminnan aktiivisen suorittajan, ja se saa verbin taipumaan: Minä etsin ~ he etsivät sohvasta kolikoita.

Asiat voi kuitenkin ilmaista monin eri tavoin, eivätkä kaikki tapaukset ole yhtä yksinkertaisia. Esimerkiksi lauseen Minullakin on nyt kolikko ainoaa perusmuotoista nominia (kolikko) ei voida pitää kovin aktiivisena toimijana. Sitä paitsi se sijaitsee lauseen lopussa. Lauseessa Sohvasta löytyi kolikoita vastaava sana ei edes ole perusmuodossa (kolikoita). Se on lisäksi monikollinen, vaikka verbi taipuu yksikössä. Ilmaus ei myöskään paljasta, kuka tai ketkä ovat kolikot löytäneet.

Sama ilmiö tulee lopulta vastaan useimpien kieliopillisten ilmiöiden kohdalla. Kaukaa selviltä näyttäneet asiat osoittautuvat sitä hämärämmiksi, mitä lähempää niitä alkaa katsoa.

Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla ahdistavaa, päinvastoin. Sen, että oma äidinkieli osoittautuukin odotettua monimuotoisemmaksi ja väistää kaikenlaisia yksinkertaistuksia, luulisi olevan kaikille iloinen asia. Sen ansiosta voimme tehdä kielemme avulla kaikkea, mitä sillä teemme.

Kieltä koskeva rakenteellinen tieto on sitä paitsi vain osa kielen kirjoa. Kieli toimii rikkaana ja joustavana vuorovaikutuksen, ajattelun, vaikuttamisen, itseilmaisun ja minäkuvan rakentamisen välineenä. Sillä on myös aina ollut lukemattomia sidoksia inhimilliseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Ihan jokapäiväistä elämääkin olisi mahdotonta kuvitella ilman sitä.


EERO VOUTILAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 18.5.2008.