Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Sinistä silmäniloa

Alkukesästä pientareita ja niittyjä täplittävät sykähdyttävän siniset nurmitädykkeet. Tuoreessa vihreydessä hehkuva sini korostuu entisestään.

Kukan teriön pyöreähkö muoto ja vaaleana erottuva keskus ovat antaneet aiheen nimittää kasvia myös kissansilmäksi tai linnunsilmäksi, vaikka värit taitavatkin olla hieman toiset kuin maatiaiskissan tai linnun silmässä. Nimitystä ämmännaama voitaneen sen arkisuudesta huolimatta pitää kohteliaisuutena naisia kohtaan.

Nurmitädyke kuuluu Veronica-kasvien laajahkoon sukuun. Tutuin niistä on minulle jo lapsuudestani rantatädyke, jonka tummansiniset tähkämäiset kukinnot koristavat pohjoisen jokivarsia ja luonnonniittyjä heinäkuussa. Rannoilla kasvavana sitä on Savossa kutsuttu lumpeen, rentukan ja ulpukan tavoin myös hauenkukaksi.

Nurmitädykkeen nuorina kuivatuista lehdistä saadaan ainesta yrttiteehen, johon viittaa sen ruotsinkielinen nimi teveronika. Varsinainen rohtokasvi on kuitenkin sen sukulainen, kuivissa, lehtomaisissa metsissä ja niityillä viihtyvä matalakasvuinen rohtotädyke. Sen tieteellinenkin nimi, Veronica officinalis, kertoo kasvin vanhasta käytöstä lääkkeenä.

Rohtotädykettä käytettiin ennen parannuskeinona niin ulkoisissa kuin sisäisissä vaivoissa ihottumista keuhkotautiin, yskään, keripukkiin, munuaiskiviin ja kihtiin, johon viittaavat kasvista aikoinaan käytetyt nimet leiniruoho ja ramparuoho. Uskottiinpa kasvin karkottavan noidat ja kummituksetkin. Tällainen hyötykasvi sai usein sijan myös puutarhassa.

Mitä sitten oikein tarkoittaa Veronica-kasvien suomenkielinen nimi tädyke? Mitä sen takana piilee? Sanan tädyke toi kirjallisuuteemme oiva sanansepittäjä Elias Lönnrot. Hän käyttää sitä vuonna 1860 ilmestyneessä kasviossaan. Aivan omin päin Lönnrot ei kuitenkaan ole nimeä antanut. Jo Elias Tillandzin vuodelta 1683 peräisin olevassa ensimmäisessä suomenkielisessä kasviluettelossa on mukana kasvi nimeltä tädyn ruoho, jolla tarkoitetaan rohtotädykettä. Lönnrot käytti hyväkseen vanhaa nimitystä ja muotoili sen pohjalta kätevän johdoksen.

Molempien nimitysten takana on hyvin vanha keuhkoja tarkoittava sana tävy tai täty, jota tavallisesti on käytetty monikkomuotoisena samaan tapaan kuin esimerkiksi sanoja keuhkot tai aivot. Tävyt tai tädyt on kansankielessä tunnettu Lounais-Suomen seudulla ja toisaalta Tornionjokilaaksossa. Samaan yhteyteen kuuluu keuhkotaudista paikoin pohjoisessa Hämeessä käytetty nimitys täkytauti.

Nykyisen luonnossa kulkijan ja puutarhaansa kuopsuttelevan korvaan kovin runolliselta kuulostavan tädykkeen tausta onkin siis karun arkinen.


KIRSTI AAPALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 29.5.2001.