Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Sillisalaattia

Joulupöydän herkkuihin kuuluu graavi lohi eli graavattu lohi eli graavilohi. Tämän ruokalajin himoani hillitsi hetkellisesti erään joulun alla tieto siitä, kuinka ruokalaji on aikoinaan syntynyt.

Sana graavi (kraavi) on ruotsalainen laina sanasta grava ’haudata’. Hautaamalla valmistetusta lohesta on Ruotsissa kirjallisia tietoja jo 1700-luvulta. Kun kalastajien kalamatkat olivat pitkiä, säilöttiin saalis matkan varrelle. Metrin syvyiseen kuoppaan turpeen, katajanoksien ja vitsojen päälle ladottiin monta kerrosta perattua, kevyesti suolattua lohta. Kuopan seinät vuorattiin tuohella, lohipaketti kiristettiin tiiviiksi vitsoilla, päälle pantiin vielä tuohta ja katajanoksia ja painoksi litteä kivi. Talven mentyä haudattu (graavattu) kala vietiin kotiin. Se ei ollut hapantunut eikä mädäntynyt, koska nesteet olivat päässeet valumaan maahan. Valmistusprosessi on aika lailla sama kuin nykyäänkin, valmistusaika vain on nykyään paljon lyhyempi.

Toinen jouluinen herkkumme on mäti. Tyttäreni kysyi pienenä ollessaan epäluuloisena, onko mäti mätää. Sanoin, että ei ole, mutta jätin kertomatta sanojen mahdollisen yhteisen etymologian. Mäti-sanan alkuperäinen itämerensuomalainen muoto lienee tarkoittanut pehmeää. On mahdollista, että sana mätä on samaa alkuperää. Se on alun perin tarkoittanut pehmeää, mutta on ajan myötä alkanut merkitä myös (mädän vuoksi) pilaantunutta, lahoa.

Suomenruotsalainen isoäitini käytti mädistä aina ruotsalaisperäistä lainasanaa rommi. Sana tunnetaan myös Kaakkois-Hämeen ja Kymenlaakson murteissa sekä paikoin Varsinais-Suomessa. Se ei herätä mädin kaltaisia epämiellyttäviä mielleyhtymiä, mutta minä puolestani lapsena aina ihmettelin, miksi isovanhempien luona syötiin rommia, meidän perheen joulupöydässä mätiä.

Myös rosolli kuuluu joulupöytään. Sana rosolli tulee venäjän murresanasta rossol. Venäjän sana sol' tarkoittaa suolaa, ja suolaamista tarkoittavasta verbistä saatu muoto rossol merkitsee suolalientä, erityisesti sillin, kurkkujen yms. säilöntälientä. Sitä ei tiedetä, kuinka sana on Keski- ja Itä-Suomessa siirtynyt rosolli-ruokalajin nimeksi. Samasta ruokalajista käytetään Etelä-Pohjanmaalla nimitystä silsalla ja laajemmin Länsi-Suomessa (punane) sallatti. Virossa tämä juuressalaatti tunnetaan nimellä rosolje, mutta siellä se ei ole joulu- vaan pitoruoka – kuten esimerkiksi meillä Satakunnassa vanhastaan.

Yleiskielessä rosolli ja sillisalaatti ovat olleet toistensa synonyymeja. Viime joulun alla havaitsin kuitenkin ruokakaupassa, että samalla einesruokien valmistajalla oli myynnissä sekä rosollia että sillisalaattia. Ihmettelin asiaa aikani. Koska tuotteet olivat helsinkiläisessä ruokakaupassa, kyse ei voinut olla siitä, että toista olisi markkinoitu Länsi-Suomeen, toista muualle Suomeen. Missä sitten oli ero? Yksinkertaisesti siinä, että sillisalaatissa oli silliä, rosollissa ei. Valmistaja oli näppärästi tehnyt eron kahden samantapaisen tuotteen välille: jos tuote sisälsi silliä, se oli sillisalaattia, jos tuote ei sisältänyt silliä, se ei suinkaan ollut sillitöntä sillisalaattia vaan rosollia.


LIISA NUUTINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 24.12.2003.