Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Sika vatukossa

Kansanterveyden tutkija kehottaa suomalaisia kiinnittämään huomiota elämäntapoihin. Hän muistuttaa: ”Harvalla meistä on niin ensiluokkaiset geenit, että voimme elää kuin siat vatukossa.” Maanläheinen vertaus lienee tuttu varsinkin juuriltaan itäsuomalaisille. Sanonnalla kuvataan villiä ja vapaata, säännöistä ja ohjeista piittaamatonta, jopa holtitonta käyttäytymistä.

Monet länsisuomalaiset puolestaan tuntevat sanonnan, jonka mukaan joku on ”tosissaan kuin sika rukiissa”. Sika syö ahnaasti, ja ruispeltoon päästyään se oikein keskittyy ahmimiseen. Keskittyminen on vakavaa paneutumista: eläin – tai ihminen – suuntaa kaiken tarmonsa ja huomionsa yhteen asiaan. Usein tuolla sanonnalla luonnehditaan myös yksitotista, leikkiä ymmärtämätöntä ihmistä.

Väinö Linna hyödyntää ”sika rukiissa” -vertauksen ajatusta Täällä Pohjantähden alla ‑romaanissaan. Räätäli Halmeella oli tapana merkitä lukemiensa kirjojen laitoihin omia huomautuksiaan. Erään kirjan arvatenkin ahdasta ajatusmaailmaa Halme kommentoi näin: ”Siallekin on totta vain hänen kärsänsä ala.”

Useimmat sikaan liittyvistä kielikuvista ja sanonnoista perustuvat paheksuttaviin ominaisuuksiin. Olemukseltaan ja tavoiltaan siivotonta, käytökseltään ja asenteiltaan törkeää nimitetään halveksivasti siaksi. Aivan toisenlainen merkitys ja tunnesävy sika-sanalle on kuitenkin kehittynyt nykyslangissa: sikamakee saattaa olla parasta, mitä nuori tietää, ja esimerkiksi rahaa voi olla sikana (= todella paljon).

Tyhmäksi arvioidusta sanotaan, että hän ”ei ymmärrä asiasta enempää kuin sika hopealusikasta”. Sanonnasta on murteissa monia muunnelmia: ”ei ymmärrä sen vertaa kuin sika Pohjantähdestä (taivaasta, päivännoususta, pyhäpäivästä, tuulimyllystä, satulasta)” tai ”ei ole ymmärrystä enempää kuin sialla saparostaan”.

Sika on vanhastaan kelvannut myös parisuhdevertauksiin. Jos mökin poika on ruvennut riiaamaan talon tytärtä, on säätytietoinen sukulainen tai kylänmies voinut letkauttaa: ”Ylhäältäpä siat söisivätkin kuin pöydältä.” Koppava tyttö puolestaan on torjunut kosijan: ”Ennen sika takaperin puuhun nousee, ennen kuin minä sinulle tulen.” Jossain on kumminkin itsetuntoisesti todettu, että kelpo tyttäret pääsevät miehelään: ”Kyllä hyvän sian porsaat aina viedään.”

Moni suomalainen on höystänyt puhettaan tai tekstiään näillä tai joillakin muilla sikaan liittyvillä kielikuvilla, sanonnoilla tai vertauksilla. Kun itse olen moittinut jotakuta selittelystä tai tekosyiden esittämisestä, olen suosinut äidiltäni oppimaani sananpartta: ”Kyllä sika syitä löytää: milloin on maa jäässä, milloin kärsä kipeä.” Isältäni olen oppinut huumorin kaapuun puetun arvostelun, että jokin on ”mutkikas kuin sian kirkkotie.”


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 16.5.2003.