Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Siitä viis!

Kielineuvojan työpäivää virkistää kummasti, kun välillä joutuu kaivelemaan tietoa jonkin sanan tai sanonnan alkuperästä – etenkin jos tietoa löytyy. Äskettäin koin löytämisen iloa, kun kysyttiin, mikä on se ”viis” sanonnassa ”siitä viis (veisaan t. välitän)”. Onko se lyhentymä viisu-sanasta (sopisi veisaamiseen), pohjautuuko se ruotsin tapaa merkitsevään vis-sanaan ("sil viisii") vai tarkoittaako se lukusanaa viisi? Kaikki vaihtoehdot tuntuivat äkkiseltään yhtä mahdollisilta – tai mahdottomilta.

Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa karsiutuivat nopeasti, joten lähdin seuraamaan lukusanan mahdollisuuden polkua, ensimmäisenä etappina Elias Lönnrotin suomalais-ruotsalaisen sanakirjan (1880) viisi-artikkeli. Sen esimerkeistä löytyi kuin löytyikin sanonta ”siitä minä wiis huolin l. wälitän l. lukua pidän”. Ruotsin käännös oli kuitenkin yllättävä: ”derom bryr jag mig sju [= 7]”. – Samaan tapaan käännetään vielä yli sata vuotta myöhemmin ilmestyneessä ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa: ”bry sig sju om något”.

Miksi ruotsissa on lukusana seitsemän sanonnassa, jossa suomessa on viisi? Ja lisää hämmennystä: nykykieltä kuvaava Suuri suomi–ruotsi-sanakirja (1997) esittääkin viisveisaamisen käännöksessään eri lukusanan: ”ge sjutton [= 17] i ngt”? Miten se on selitettävissä?

Ruotsinkieliset käyttävät lukusanaa sjutton yleisesti lievänä voimasanana: ”fy sjutton!”, ”sjutton också!” Lukusanalla voi kyllä suomalainenkin noitua: ”voi helvetin kuustoista!”. Mutta miksi eri lukusana tässäkin?

Olisiko niin, että tärkeämpää kuin lukusanojen tarkka käännösvastaavuus on niiden herättämien äännemielteiden samantapaisuus? Sjutton-sanassa on samaa voimallista suhinaa kuin paljon alatyylisemmässä voimasanassa skit. Suomen kuus(i)toista on äänteellisesti ainakin vähän lähempänä sjutton-sanan tehoa kuin tarkka käännös seitsemäntoista olisi. Samantapainen äännemielteiden vastaavuus selittää ehkä senkin, miksi suomessa ”veisataan viis” mutta ruotsissa ”bry sig sju”.

On muitakin sanontoja, joissa suomessa ja ruotsissa käytetään eri lukusanaa: ”Viisi virkaa ja kuusi nälkää” on ruotsiksi ”fjorton [= 14] ämbeten, femton [= 15] olyckor”. Sanonnan ”sen seitsemän asiaa” ruotsinnoksessa ”femtielva olika saker” femti(o)elva merkitsee epämääräistä isoa lukua. Sanonnalle luvata yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ei ruotsissa esiinny lukusanoja lainkaan: ”lova guld och gröna skogar” (= luvata kultaa ja vihreitä metsiä). Toisaalta ruotsissa on sanontoja, joiden lukusanoille taas suomessa ei ole vastineita: ”han pratade sju stugor fulla” (= puhui ummet ja lammet), "efter sju sorger och åtta bedrövelser" (= monien huolten ja murheiden jälkeen).

Tässä on vain pieni raapaisu mielenkiintoisesta lukusanavertailusta, jota voisi laajentaa moniin muihinkin kieliin. Arvoitukseksi taitaa useimmiten jäädä, miksi sanonnassa käytetään juuri tiettyä lukusanaa. – Voidaan silti jäädä miettimään, olisiko ”siitä viis veisaan t. välitän” kuitenkin jossain yhteydessä sanontaan ”en välitä siitä viiden pennin vertaa”.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 16.12.2003.