Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Seimessä lapsi makaapi

Luukkaan evankeliumin mukaan Maria kapaloi vastasyntyneen Jeesus-lapsen ja pani hänet seimeen. Me keski-ikäiset ja vanhemmat muistamme seimi-sanan myös alle kolmivuotiaiden pikkulasten päiväkodin nimityksenä.

Jeesuksen seimellä ja päiväkodilla on ollut sama nimitys myös muun muassa ruotsin kielessä. Nimityksen perustetta valaisee Lastenlinnan sairaalan historia. Vuonna 1918 perustettu Lastenlinna toimi aluksi äitien turvakotina, kotina kodittomille lapsille ja päiväkotina eli seimenä niille pikkuisille, jotka äitien ollessa työssä olisivat jääneet vaille hoitoa.

Alkuaan seimi on sijainnut tallissa, ja sillä on tarkoitettu hevosen pilttuussa olevaa ruokinta-astiaa. Näitä on Suomessa ollut erilaisia: puisia ja betonisia, yhdestä puusta koverrettuja ja laudoista tehtyjä, jalattomia ja jalallisia, kiinteitä ja irrallisia. Kaksituhatta vuotta sitten Palestiinassa seimet olivat savesta ja sorasta lattiaan muurattuja kaukaloita, vaikka maalauksissa Jeesuksen seimi on eurooppalaisen mallin mukaan usein kuvattu jalalliseksi puulaatikoksi.

Seimi on pohjalaismurteiden sana. Itämurteissa mutta osin pohjalaismurteissakin nimitys on ollut soimi. Samankaltaisuus ei ole sattumaa, vaan historiallisesti on kysymys samasta sanasta. Seimi ja soimi ovat syödä-verbin johdoksia, tarkoittavat syömäpaikkaa.

Siellä, missä ei ole puhuttu seimestä tai soimesta, eli suunnilleen linjan Vaasa–Joensuu eteläpuolella, hevosen syöttöastian nimityksenä on ollut krupu tai jokin sen varianteista (rupu, (k)ruppu, (k)ropu tai roppu). Tämä on lainaa ruotsista, sama sana kuin krubba. Savossa hevosen syöttöastian – sekä koverretun kaukalon että jalallisen lautalaatikon – nimityksenä on ollut ruuhi (esimerkiksi aperuuhi).

Missään perinteisessä joulukertomuksessa Jeesus-lapsen ensimmäistä makuusijaa ei tietääkseni nimitetä kruvuksi (krupuksi) sen enempää kuin ruuheksikaan. ”Heinillä härkien kaukalon” -laulussa seimestä käytetään – varmaankin riimisyistä – kaukalo-nimitystä. Alkuperäisessä ranskalaisessa joululaulussa ei esiinny seimeä tarkoittavaa crèche-sanaa, vaan laulu alkaa suomennettuna näin: ”Härän ja harmaan aasin välissä nukkuu, nukkuu pieni poika.”

Jouluevankeliumissa on käytetty seimi-sanaa Agricolasta lähtien. Vanhoissa, 1500- ja 1600-luvun virsissä sen sijaan vastasyntynyt Jeesus pantiin soimeen makaamaan. Agricola oli kotoisin Pernajasta, vaikutti Turussa ja lyhyen aikaa myös Viipurissa. Virsirunoilijat Jaakko Finno ja Hemminki Maskulainen olivat varsinaissuomalaisia. Mitä perua siis ovat Uuden testamentin ensimmäisessä suomennoksessa (1548) esiintyvä sana seimi ja vanhojen virsien soimi?

Koska virossa tunnetaan sanaa seimi vastaava sõim, on päätelty, että myös seimi on 1500-luvulla kuulunut Turun seudun murteisiin, mistä Agricola olisi sen tuntenut. Todennäköisesti seimi ja sen äännevariantti soimi ovat alkuaan esiintyneet laajemminkin rinnakkain eteläisessä Suomessa. Ne ovat sittemmin saaneet väistyä uuden muodikkaan lainan, krupu-sanan tieltä.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 21.12.1999.