Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Riskiyden riskit

Kun kolmivuotias näki lintukirjassa mustavalkoisen merilinnun riskilän kuvan,  hän kysyi: ”Ottaako se riskejä?” Riskilän nimi ei kumminkaan liity minkäänlaisiin riskeihin. Suomen kielessä on kaksi erimerkityksistä ja taustaltaan erilaista riski-sanaa. Toinen on epäedullisen tapahtuman mahdollisuutta ilmaiseva substantiivi, toinen taas voimakasta tai rotevaa merkitsevä adjektiivi.

Voimakasta, riuskaa ja kookasta, rotevaa merkitsevä riski on lainaa ruotsin sanasta frisk, joka merkitsee ’tervettä, pirteää, vilpoista’ ym. Nykysuomessa sanan merkitys liittyy siis selvemmin voimaan ja kokoon kuin lainanantajakielessä. Erityisen selvästi tämä näkyy pulskuutta tai lihavuutta kuvaavasta ilmauksesta olla riskissä kunnossa.

Myös sanan tuhti merkitys on siirtynyt samansuuntaisesti. Sana on lainaa ruotsin sanasta duktig, jonka merkityksiä ovat ’mainio, kelpo’ ja ’vahva, tanakka’. Ihmisestä puhuttaessa tuhti viitannee nykyisin yleensä juuri tukevaan tai pyylevään, ja merkityksen kehittyminen tähän suuntaan näkyy nykykielen sanakirjoistakin. Nykysuomen sanakirjassa tuhti-sanan merkitys on vielä ’oiva, kelpo, aimo; tukeva, vankka’. Uudemmissa sanakirjoissa, Suomen kielen perussanakirjassa ja tuoreessa Kielitoimiston sanakirjassa, merkityksenä on enää vain ’aimo, vankka, tukeva’. Oivuus on siis jäänyt pois.

Voisi ajatella, että molemmissa tapauksissa merkityksen siirtymisen taustana on se vielä 1900-luvulla maaseudulla ja kaupungeissakin esiintynyt käsitys, jonka mukaan nimenomaan pulskuus ja lihavuuskin ovat myönteisiä ilmiöitä.  Varreltaan hennot ovat olleet huonoja työihmisiä. Laihuus on yhdistynyt köyhyyteen ja keuhkotautiin, pulskuus taas rikkauteen ja hyvinvointiin. Ylenmääräisen riskiyden riskit on opittu tuntemaan vasta myöhemmin.

Entä toinen riski? Menetyksen, tappion tai muun epäedullisen tapahtuman mahdollisuutta tai uhkaa merkitsevä riski (sairauden, onnettomuuden tms. riski) on kulkeutunut suomeen ruotsin kautta, mutta sana on lähtöisin etäämpää. Lähtökohtana on lähinnä ranskan risque, mutta sanan juuret ulottuvat ainakin italiaan, ehkä kauemmaksikin. Samaa perua on myös mm. saksan Risiko ’riski’, ja onpa suomen kielessäkin, vallankin kauppakielessä, käytetty saksanmukaista risiko-asua. Riskilä taas on luultavasti lainaa eräitä ruokkilintuja merkitsevästä ruotsin sanasta grissla. Nykyruotsiksi riskilä on tobisgrissla. Riskilä siis tuskin ottaa riskejä sen enempää tai vähempää kuin muutkaan linnut.


HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 10.12.2006.