Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

”Rakastan nähdä lasteni kasvavan”

Tämän lehden lukijapalstalla esitti eräs koulupoika äskettäin railakkaasti mielipiteensä surkeasta kouluruoasta ja liian pienistä annoksista. Kirjoitus huipentui kunnallisiin päättäjiin suunnattuun liikuttavaan loppuvetoon: ”Kuvitelkaa istua neljä tuntia joka päivä 12 vuoden ajan nälässä koulussa.”

Juttu oli alusta loppuun vahvan tuohtumuksen inspiroima ja taatusti omasta kynästä; siihen ei ollut ulottunut ”äikän maikan” punakynä, tuskin edes oman äidin korjausluku. Siitä kertoi selvimmin tuo lauserakenteen erikoisuus: kuvitelkaa istua.

Mainittu ilmaus ei ole yksittäinen lipsahdus. Olen jo jonkin aikaa poimiskellut niin puheesta kuin kirjoitetusta tekstistäkin tällaisia yleiskielestä poikkeavia rakenteita, joissa lauseen hallitsevaan verbiin liittyvä toinen verbi on eri muodossa kuin kuuluisi. Sanojen välillä vaikuttaa usein nimittäin sellainen suhde, että toinen sana vaatii toisen määrämuotoon, esimerkiksi ”minä pidän sinusta” mutta ”minä rakastan sinua”. Ilmiötä nimitetään rektioksi. Kuvitella on sellainen verbi, johon toinen verbi ei voi liittyä istua-muodossa. Normaalisti kirjoitettaisiin: kuvitelkaa istuvanne tai että istutte.

On joitakin verbejä, joiden yhteydessä kuulee ja näkee vastaavaa norminvastaista rakennetta usein. Sellainen on pystyä: ”En pysty puhua (= puhumaan) tästä kenenkään kanssa.” ”Se ei pystynyt nousta (= nousemaan) ylös.” ”Siihen päättäjät eivät tunnu pystyvän puuttua (= puuttumaan).” ”Kuinka pystyy tuhlata (= tuhlaamaan) kaikki rahansa?” Pystyä-ilmaus on ehkä ollut mallina myös seuraavalle: ”Joku kyydissä olleista onnistui kiskaista (= kiskaisemaan) hänet viime hetkellä sisään.”

Samantyyppisiä ja samaa outoa rektiota puoleensa vetäviä verbejä ovat joutua ja joutaa: ”Jouduttiin muuttaa (= muuttamaan) sieltä pois.” ”Se joudutaan katkaista (= katkaisemaan).” ”Niko joutuu mennä (= menemään) bussilla.” ”Kuinka kauan se joutaa olla (= olemaan).”

Yhä useammin näkee myös rakastaa-verbiä käytettävän seuraavasti: ”Rakastan katsella merta.” ”Hän rakastaa tarkkailla elämän merkkejä.” ”Rakastan nähdä lasteni kasvavan.” Myös valita-verbin yhteydessä tapaa vastaavaa: ”Olen valinnut tehdä kahta työtä.” ”Voit valita seurata Häntä tänään.” Nämä verbit liittyvät edellisiä monimutkaisempiin rakenteisiin, joten korjausmahdollisuuksiakin on monia.

Ilmiö ei ole aivan uusi: siihen kiinnitettiin huomiota helsinkiläislasten ja -nuorten puheessa jo 1970-luvulla. Sen jälkeen se on kyllä lisääntynyt ja laajentunut Helsingin ulkopuolellekin.

Syitä näille rakenteille voi etsiä monelta taholta. Ainakin rakastaa- ja valita-verbin esimerkeissä voi kuulla muiden kielten, etenkin englannin, vaikutusta. Englanti on ylipäätään alkanut vaikuttaa yhä enemmän suomeen ei vain sanojen vaan myös rakenteiden tasolla. Sen voi kuulla myös tässä esimerkissä: ”Yhtye ei vierastanut yhdistellä musiikkiinsa reggaeta.”

Mutta omaperäistäkin mallia voi uumoilla: voisiko olla mahdollista, että keskipohjalainen, lähinnä Kaustisen ja Vetelin, murrepiirre "ei pysty tehrä" olisi loikannut suoraan Helsingin kaduille? Vai olisiko kummallakin taholla luontevampi selitys läheisen ruotsin vaikutus?


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 24.6.2003.