Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Puolipisteen paikka

Puolipiste on herkkä välimerkki, jonka käytöstä ollaan monta mieltä. Toiset sanovat, että sitä käytetään nykyisin liikaa, toiset taas eivät virheiden pelossa uskalla käyttää sitä ollenkaan. Kerrotaan, että joissain kouluissa opettajat olisivat kieltäneet oppilailtaan koko merkin, koska ”sitä tulee helposti käyttäneeksi ohjeiden vastaisesti” tai ”se ei milloinkaan ole täysin välttämätön”. Jos puolipistettä ei käytä, ei tee myöskään merkin käyttöön liittyviä virheitä. Niistä yleisimpiä on se, että sekoittaa puolipisteen kaksoispisteeseen sellaisissa tapauksissa, joissa kaksoispistettä seuraa päätelmä, täsmennys tai muu täydennys, kuten seuraavassa: ”Konsertin avulla kiinnitettiin maailman huomio tärkeään aiheeseen: ilmastonmuutokseen.” Siinä ei ole syytä käyttää puolipistettä.

Puolipisteen avulla voi osoittaa asioiden yhteyksiä, rytmittää tekstiä ja saada siihen vivahteita ja vaihtelua. Vanhan ohjeen mukaan puolipistettä käytetään, jos pilkku on liian vähän mutta piste liikaa. Kannattaa harkita, milloin erityisesti piste on osuvampi. Jos virkkeestä on tulossa tolkuttoman pitkä, on hyvä armahtaa lukijaa käyttämällä hengähdystauon suovaa pistettä.  
 

Mistä sitten voi tietää, missä on puolipisteen paikka? Kielenhuollon ja välimerkkistandardin suositusten mukaan puolipistettä käytetään ensinnäkin erottamaan lauseita tai erilaisia virkkeen veroisia ilmauksia toisistaan. Nämä ilmaukset kuuluvat jollain tavoin läheisesti yhteen, mikä osoitetaan  puolipisteellä, kuten seuraavassa: ”Tšehovin näytelmät synnyttävät joskus vaikutelman epätoivosta; kirjailija itse korosti niiden koomisia aineksia.” Puolipisteen sijasta lauseet voisi kytkeä yhteen esimerkiksi mutta- tai vaikka-sanalla, mutta tällöin ilmauksen sävy hiukan muuttuisi: lukijalta ikään kuin vähenisi mahdollisuus ottaa itse kantaa lauseiden väliseen suhteeseen.

Toiseksi puolipisteellä voidaan erottaa luettelon osat, jos niitä muuten on vaikea hahmottaa, varsinkin, kun ne koostuvat useammasta kuin yhdestä sanasta. Kolmanneksi puolipistettä käytetään sana- ja tietosanakirjoissa ryhmittelemässä saman sanan lähekkäisiä merkityksiä.

Luettelossa puolipistettä ei tarvita, jos luettelon osat on tekstissä aseteltu allekkain. Tällaista käyttöä näkee kuitenkin esimerkiksi lakitekstissä. EU-teksteissä saattaa hyvistä selkeyttämispyrkimyksistä huolimatta tavata uuvuttavan pitkiä virkkeitä, jopa erillisiä kappaleita, joiden rajalla on pisteen sijasta puolipiste. Suomalaisen direktiivitekstin tästä piirteestä ei voida syyttää suuria eurokieliä, kuten Inkaliisa Vihonen on todennut Kielikellossa 3/1995. Kyse on pikemminkin Suomen lakikieleen liittyvistä vanhasta käytännöstä. Muuten puolipisteen entistä laajempi käyttö suomessa on ainakin osittain muiden kielten vaikutusta.

Vaikka  puolipisteen osaisikin panna  oikeaan paikkaan, kannattaa silti  pitää silmällä sen käyttöä. Tuo paikka kun voi tulla vastaan niin usein, että lukija ärsyyntyy ja alkaa puhua puolipistetaudista.


RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 21.10.2007.