Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Presidenttiä ei siskotella

Maailman suurimman ammattijärjestön pääsihteeri vieraili muutama vuosi sitten Suomessa. Vierailuun kuului runsaasti tapaamisia, ja ohjelmaan oli jokaisen ay-johtajan nimen eteen yhteenkuuluvuutta osoittamaan merkitty Brother eli veli. Entistä ay-juristia Tarja Halosta ei lehtiuutisen mukaan kuitenkaan siskoteltu, vaan tittelinä oli ytimekkäästi presidentti.

Sana siskotella tarkoittaa siskoksi nimittämistä tai puhuttelemista. Samanlaisia verbejä ovat esimerkiksi äiditellä, täditellä ja seditellä. Naisia voidaan tilanteen mukaan myös rouvitella, neiditellä, muijitella tai ämmitellä ja miehiä herroitella tai äijitellä.

Puhutteluun liittyy usein arvolataus. Kun naista tytötellään, monet kokevat sen seksistiseksi vähättelyksi tai ammatilliseksi aliarvioimiseksi. Sävy riippuu kuitenkin myös siitä, kuka puhuttelee ja missä tilanteessa.

Monet yleiset puhuttelujohdokset tarkoittavat nimittelyä, kohteen kutsumista kasvotusten tai selän takana haukkuma- tai pilkkanimellä. Läskittelyllä, lehmittelyllä ja blondittelulla ivataan toisen olemusta tai henkistä suorituskykyä. Seksuaaliseen suuntautumiseen tai käyttäytymiseen viitataan lesbottelulla, homottelulla ja huorittelulla. Myös kansallisuus tai etninen alkuperä on joillekuille nimittelyn aihe ja laukaisee hurrittelun, ryssittelyn, mannettelun, jutskuttelun tai nekruttelun.

Ei suomalaisten puhuttelukulttuuri sentään pelkkää sättimistä ole. Kyllä meillä hellittelysanojakin käytetään. Omaa pikku mussukkaa voi mussutella ja kullanmurua voi murutella tai kullitella. Jälkimmäinen verbi on joidenkuiden mielestä erityisen sytyttävä.

Puhuttelujohdosten vanhinta kerrostumaa ovat sanat sinutella ja teititellä. Teitittelyllä on osoitettu ja osoitetaan kunnioitusta ja kohteliaisuutta vanhempia ja asemaltaan arvokkaampia sekä vieraita ihmisiä kohtaan. Sinuttelu ilman lähemmän tuttavuuden esittämistä on aikaisemmin ollut huonoa käytöstä. Kun herrat hiukan riitelivät, oli tapana leikillisesti sanoa, että he sinuttelivat toisiaan.

Lähes kokonaan lienee jo väistynyt  kolmannessa persoonassa puhuttelu eli hänettely: ”Mistäpäin hän on kotoisin?” Usein puhuttelu on kohdistettu sosiaalisesti ylempiarvoiselle: ”Opettaja on hyvä ja antaa anteeksi.” Tällä tavoin on toisaalta puhuteltu myös sosiaalisesti alempiarvoisia: ”Mari tarjoilee ruustinnalle ensin.”

Toinen entisaikojen epäsuora puhuttelu on ollut heitittely, jolloin puhuttelusanana on käytetty monikon kolmannen persoonan pronominia he. Satakunnassa Siikaisissa isäntä tiedusteli taloon poikenneelta nuorukaiselta: ”Ollaanko he ylioppilas?” Voiko sanansa enää kohteliaammin asettaa?


MAIJA LÄNSIMÄKI

Julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 2.12.2007.