Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Pöljän pysäkillä

Siilinjärven Pöljän nimi on monille vierasheimoisille savolaisuuden symboli siinä missä vanhojen Suomi-Filmin elokuvien savoa puhuvat venkuroivat alokkaat tai maalaistollotkin. Ja ymmärrettävähän tuo tulkinta siltä kantilta on, että arkikielessä tunnetaan sana pöljä ihan yleisesti hölmöä, pöhköä, pölhöä, moukkaa tai tolloa merkitsemässä. Paikkakuntalaiset eivät sitä tietenkään ole hyväksyneet, eikä ole syytäkään. He ovat selittäneet kylän nimeä ainakin kahdella tapaa.

Kerrotaan, että Pöljän kylän ensimmäinen asukas olisi ollut kruunun sotilasvirkatalon saanut Bölja-niminen ”sotaherra”, jonka nimi olisi savolaisten suussa muuntunut Pöljäksi. Toisen uskomuksen mukaan nimi on peräisin siitä, että kun ensimmäinen asukas on tullut seudulle, olisi järvi lainehtinut eli böljannut (< ruotsin bölja ’lainehtia’) niin kovasti, että siitä olisi saatu järvelle ja kylälle nimi. No, ”ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä”, mutta kun selityksiä on erilaisia, herää tietenkin epäilys, onko niissä mitään perää.

Pöljälän tila Pöljän kylässä oli noin vuodesta 1695 Kuopion komppanian lippumiehen virkatalona, puustellina. Ensimmäinen aliupseeri, joka taloon asettui, oli Petter Haverman vuonna 1721. Virkatalon haltijoina tai asukkaina ei kuitenkaan mainita mitään Böllia- tai Bölja-sukua, vaikka sennimistä aatelissukua kyllä Suomessa ja Savossakin asui. Tämä oli ilmeisesti Westfalenista lähtenyttä rälssisukua, joka varhemmin kantoi nimeä Schönebeck. Böllia-nimen suku omaksui 1600-luvun alussa Pyhtään Hinkabölestä, jonka se sai kuninkaalta läänitykseksi. Siilinjärven Pöljän kylän nimihistoria ulottuu kuitenkin Böllian sukuhistoriaa kauemmas, joten liitännän ”sotaherran” nimeen voi huoletta unohtaa.

Jo vuoden 1561 maakirjassa mainittiin Pöljän Kevättömän rannalla asuneen Matti Kasurisen eli Auvisen, jonka maakappaleisiin kuului Siilinjärvenmaa molemmin puolin Pöljönjokea (Silin Jerfuen ma på både sijder Pöliö Joki). Pöljältä vajaan 20 kilometrin päässä, Väänälänrannan kylässä, on Kallavedessä Pöljänsalmi, josta on säilynyt asiakirjamerkintöjä vuodesta 1557.

Itäisestä Suomesta löytyy muutama muukin Pöljä- ja Pöljö-nimi niin vanhoina ja vakiintuneina, ettei ruotsin kielen lainehtimistakaan ilmaisevaa sanaa ole tolkkua selityksenä tarjoilla. Todennäköistä on, että nimi kuuluu keskiaikaiseen eränimistöön ja sisältää Pölläsen suvun nimen, joka on merkitty maakirjoihin Rantasalmella 1550-luvulla mm. muodoissa Pölläinen, Pöliöinen, Pöliäin(en).

Rantasalmen Pölläiset tai Pöljöiset eivät kuitenkaan pysyvästi asuttaneet nautintaansa, sillä Pöljässä oli 1540-luvulla eräälle Rantasalmen Tuusmäen talolle kuulunut eräsija, jossa asui jo Pippurisen sukua. Siilinjärven Pöljähän sijaitsi Nilsiän reitin alaosassa, ja Nilsiän reitti oli yksi Pohjois-Savon vanhoista eräteistä.

Vanhimmat paikannimemme ovat yleensä suurimpien maastokohteiden nimiä. Pöljän tapauksessa se merkitsisi sitä, että eräkauden vaeltajat olisivat nimenneet muistikarttaansa ensiksi Pöljänjärven eli ”Pöljäisenjärven” sen varhaisen ranta-asukkaan ja hänen eränautintansa mukaan, koska järvi oli helpoimmin havaittava ja liikkumisen kannalta tärkeä kohde. Järven mukaan olisivat sitten saaneet nimensä Pöljänjoki ja asutuksen vakiintuessa itse asuinpaikkakin.


SIRKKA PAIKKALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 23.9.1997.