Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Poimitaanko marjat mummon toimesta?

Kaarina Suonio, entinen opetusministeri ja maaherra, on kertonut suhteestaan suomen kieleen. Äidinkielen kurssin opettaja oli yliopistossa kirjoittanut alkajaisiksi tauluun: ”Marjat poimitaan mummon toimesta.” Tämän lauseen ansiosta silloinen oikeustieteen opiskelija kuulemma sai kielellisen herätyksen.

Toisin kuin monissa muissa kielissä passiivi ei suomessa ole persoonaton eikä tekijätön. Passiivimuoto poimitaan ilmaisee, että poimijana – tekijänä – on määrittelemätön henkilö, yksi tai useampi. Ilmaus ”mummon toimesta” muistuttaa indoeurooppalaisten kielten passiivirakenteiden agenttia; ruotsissa sitä ilmaistaan av- ja englannissa by-prepositiolla. Siteeratun lauseen kummallisuus on siis siinä, että samanaikaisesti poimija sekä jätetään nimeämättä että nimetään.

Tämäntapaisia ”jonkun toimesta” -rakenteita on tapana moittia kapulakielisyydeksi ja kankeaksi kansliatyyliksi. Niitä näkee hallinnon teksteissä mutta yhtä lailla muuallakin. Lehdessä luki taannoin, että ”eri tutkijoiden toimesta on kehitetty uusia menetelmiä”. Asia ilmaistaan tässä yhtä koukerosesti kuin mummon marjanpoimintakin. Jos tutkijat ovat kehittäneet, voi sanoa, että ”tutkijat ovat kehittäneet”.

Kun sanotaan, että ”kirkko rakennettiin keisarin toimesta”, jokainen ymmärtää, että keisari ei ole ollut rakennusmiehenä. Sen sijaan hän on ollut toimeksiantaja tai aloitteentekijä. Kun ”useimmat sotilasasioita käsittelevät kirjat tarkastetaan Englannissa etukäteen puolustusministeriön toimesta”, ministeriö ei instituutiona tietenkään mitään tarkasta, vaan joku sen henkilöstöstä. Näissä lauseissa ei kielellisesti ole mitään vikaa.

”Jonkun toimesta” -ilmauksella voidaan siis kertoa epäsuorasta tekijyydestä samaan tapaan kuin ”jonkun (jonkin, joltakin) taholta” -ilmauksella: ”tieto vahvistetaan YK:n taholta”, ”hallituksen taholta ilmoitetaan”, ”ylemmältä taholta annetaan ymmärtää”. Tällöin esimerkiksi YK organisaationa ei vahvista tietoa, vaan joku sen alaisuudessa työskentelevä. ”Hallituksen taholta ilmoitetaan” on eri asia kuin ”hallitus ilmoittaa”. Vihjailija tai lähdettään suojeleva saattaa mainita, että ”puoluejohdon taholta on kerrottu”.

Hyvään suoritukseen pinnistelevä kirjoittaja yrittää usein noudattaa arvostetuiksi tietämiään tai uskomiaan malleja. Joskus harjaantumattoman tyylitaju kuitenkin horjuu. Niin on käynyt esimerkiksi sille abiturientille, joka ylioppilasaineessaan kirjoittaa: ”Lasta, joka pärjää koulussa, voidaan alkaa syrjimään kateellisten toimesta.” Korjaaja saattaisi ehdottaa vaikkapa tällaista tiivistä muotoilua: ”Koulussa menestyvää lasta voivat kateelliset alkaa syrjiä.”

Ylioppilaskokelaan virkettä voidaan ruotia ja vähän naureskellakin, mutta hän ilmaisee kuitenkin jotain sellaista, mitä korjausehdotuksessa ei enää selvästi ole. Sanajärjestyksellä voidaan ilmaista myös merkityksiä: lauseen loppuun sijoittuu uusi, tärkeä, painokkain asia. Mainitsemalla kateelliset vasta lopuksi kokelas on onnistunut ilmaisemaan uutena asiana sekä syrjinnän että sen, millaista joukkoa syrjijät ovat.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 27.10.1999.