Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Piltin synnytti Betlehem

Nissepolkka on tuttu iloinen joululaulu. Tonttujen keittämä joulupuuro on valmiina, ja ”Musti ja Mirri” ja pikkuinen Pirri on riihelle saapuneet, ja Pupulan kiltit ja pienoiset piltit on leikin jättäneet”. ”Pupulan piltit” ovat pikkuisia pupuja, jäniksenpoikasia.

Piltti on tuttu toisestakin joulunajan laulusta. Tiernapojat laulavat: ”Piltin synnytti Petlehem ja Petlehem, josta iloitsee koko Jerusalem.” Tässä piltti tarkoittaa vastasyntynyttä Jeesus-lasta.

Tällä tiernapoikien esittämällä laululla on pitkät perinteet. Se on ainakin osittain sisältynyt jo ensimmäiseen suomalaiseen virsikirjaan, vuoden 1580 tienoilla ilmestyneeseen Jacobus Finnon eli Jaakko Suomalaisen virsikirjaan. Tuolloin, yli 400 vuotta sitten, suomalaiset veisasivat: ”Piltin synnyt Bethlehem / Jost ihastui Jerusalem / haleluia.” Teksti on Finnon suomennos latinankielisestä hurskaasta laulusta ”Puer natus in Betlehem”.

Piltti-sanasta on vieläkin vanhempia tietoja. Agricola käyttää Uuden testamentin suomennoksessaan (1548) piltti-sanaa sekä Kristus-lapsesta että pikkupojasta yleensä. Lisäksi hän käyttää tätä sanaa nuorukaisista tai täysikasvuisista miehistä. Jeesus ilmestyy Tiberiaanjärvellä opetuslapsilleen ja kysyy heiltä (Joh. 21:5): ”Piltit ongo teille miten sötewäte (= syötävää)?” Agricola on todennäköisesti kääntänyt tämän kohdan ruotsalaisesta Uudesta testamentista (1526), jossa käytetään sanaa pilt. Vuoden 1541 ruotsalaisessa Raamatussa on nimittäin tässä kohden barn ja suomalaisessa Raamatussa vuodesta1642 alkaen vuoteen 1938 asti vastaavasti lapsi. Sittemmin lempeä isällisyys on vaihtunut tasaveroisemmaksi huolenpidoksi, sillä nykysuomennoksessa Jeesus huutaa: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?”

Eräässä vuodelta 1767 olevassa asiakirjassa luetellaan potilaat, jotka ovat ”ulosmennet Turun Lazaretistä”. Sairaalassa on ollut monia lapsia, joista yhden vaiva ja hoidon tulos on kirjattu näin: ”Piltti Michel Martin poica Uudesta kirckosta, pitkällisen punataudin ja ruummin ajoxen canssa; parannui.” Lasaretin luettelon piltit, kuten aikaisempienkin vuosisatojen piltit, ovat pikkupoikia. Sen sijaan Kalevalassa tätä sanaa käytetään tytöstä: ”piltti, piika pikkarainen”.

Piltti on ollut melkein yksinomaan kirjakielen, lähinnä uskonnollisen tai runokielen, sana. Kansankielessä sitä on käytetty satunnaisesti, ja ilmeisesti se on opittu Raamatusta tai virsikirjasta. Erään Suomen murteiden sanakirjan arkistotiedon mukaan Turun lähellä Aurassa vanhat naiset käyttivät pilttiä hyväilynimenä rikkaisiin naimisiin päässeen tyttärensä ensimmäisestä lapsesta, ”jos se kaiken onnen kukkuraksi sattui olemaan poika”.

Vaikka nykyisessä Raamatussa ja virsikirjassa ei enää esiinny pilttiä, sana ei kuitenkaan ole kadonnut kielestä. Joskus sitä näkee jopa lehdessä. Se elää myös lastenruoan ja päiväkodin nimenä. Lisäksi pilttejä on Turun yliopistossa, sillä tätä nimitystä käytetään tietojenkäsittelytiedettä ensimmäistä vuottaan opiskelevista.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 24.12.2002.