Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Pentuja vai poikasia?

Eläimen jälkeläisiä poikaseksi, pojaksi, pennuksi tai penikaksi. Monilla kotieläimillä on lisäksi omat, lajikohtaiset nimityksensä: lampaalla karitsa tai vuona vuohella kili tai vohla, sialla porsas, hevosella varsa, lehmällä vasikka ja porolla vasa. Muutamia näistä nimityksistä käytetään myös samansukuisten villieläinten jälkeläisistä. Puhutaan esimerkiksi hirven vasasta tai vasikasta ja aasin tai seepran varsasta.

Silloin kun jälkeläisellä on lajikohtainen nimitys, yleisnimityksiä poikanen, poika, pentu, penikka ei ole tapana käyttää sen rinnalla. Ei siis puhuta lampaan poikasesta eikä sian pennusta. Myös yleisnimityksillä on omat käyttörajoituksensa. Pentu ja penikka yhdistetään tavallisesti vain lihaa syöviin nisäkkäisiin. Kotieläimistä sellaisia ovat koira ja kissa ja villieläimistä esimerkiksi kettu, susi, karhu, leijona ja tiikeri.

Jälkeläisten nimityksistä kattavin on poikanen. Sen voi liittää yhtä hyvin nisäkkäisiin, matelijoihin, lintuihin kuin kaloihinkin. Sitä voi yleensä käyttää myös pentu- ja penikka-sanojen rinnalla. Kissalla, karhulla ja sudella on niin pentuja ja penikoita kuin poikia ja poikasiakin. Sen sijaan koiran poikanen kuulostaa omituiselta. Miksi? Pentu ja penikka ovat samaa juurta kuin ikivanha koiran nimitys peni. Ne ovatkin alkuaan tarkoittaneet nimenomaan ja ainoastaan koiran jälkeläistä. Tässä mielessä ne ovat rinnastuneet lajikohtaisiin nimityksiin, jotka, kuten nähtiin, eivät salli muita nimityksiä rinnalleen, eivät siis poikastakaan. Poikanen on poika-sanan deminutiivi, pienuutta ilmaiseva muoto. Ei liene sattumaa, että kotieläimistä juuri kahdella pienimmällä, kissalla ja kanalla, on poikasensa. Pienuuden vaatimus ei kuitenkaan enää toteudu, kun siirrytään kotieläimistä villieläimiin ja eksoottisiin eläimiin. Norsulla on poikasia siinä missä hiirelläkin!

Eläinten jälkeläisten nimitysten järjestelmä on ainakin jossakin määrin kielikohtainen. Englannin kielessä kissanpojalla on lajikohtainen nimi, kitten, mutta chick, joka tavallisesti merkitsee kananpoikaa, voi joskus viitata jonkin muun linnun poikaseen. Suomen pentua ruotsissa lähinnä vastaava valp voi tarkoittaa vain koiraa; kissan tai suden pennusta puhuttaessa on käytettävä yleisnimitystä unge. Eroista huolimatta järjestelmillä on yhteistäkin, ainakin se, että mitä tutummasta ja ihmisen kannalta tärkeämmästä eläimestä on kyse, sitä todennäköisemmin sen jälkeläisellä on oma, vain sitä koskeva nimityksensä.


MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 24.3.1998.