Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Pappi lukkari talonpoika kuppari

Jokin aika sitten tässä lehdessä kerrottiin uusista ammattinimikkeistä, joita syntyy vuosittain jopa pari-kolmesataa. Esimerkkeinä mainittiin muun muassa alistaja (painokoneella), esijännittäjä (betoniteollisuudessa), kokeilija (sähkötöissä), luoja (kutomossa), maistaja (elintarviketeollisuudessa), mustaaja (metalliteollisuudessa), pongaaja (ravintola-alalla), sukkuloija (meijerissä) ja syvävetäjä (teräsputkien valmistuksessa). Yhteistä näille kaikille on se, että niiden lopussa on tekijää osoittava ja, .

Aikaisemmin ammattinimikkeet ovat usein olleet ri- tai uri-loppuisia kuten ajuri, lautturi, leipuri, parturi, sahuri, soturi, suutari, viinuri. Nimike voi pohjautua yhtä hyvin substantiiviin kuin verbiinkin. Laivuri, nahkuri ja urkuri perustuvat substantiiveihin laiva, nahka ja urku. Ajuri puolestaan perustuu verbiin ajaa. Samoin leipuri, sahuri ja taikuri ovat yhdistettävissä luontevammin verbeihin leipoa, sahata ja taikoa kuin substantiiveihin leipä, saha ja taika.

Aina ei nimikkeen pohjana oleva substantiivi tai verbi ole helposti hahmotettavissa. Lampuri tarkoittaa lampaiden hoitajaa ja perustuu sanaan lammas. Sikopaimenta tarkoittava sikuri on jäänyt jo kauan sitten käytöstä pois, ja syykin on ymmärrettävissä: kiusallinen samankaltaisuus kasvia ja kasvin juuresta valmistettua kahvin korviketta tarkoittavan sikurin kanssa.

Nimityksen syrjäytymisen syynä on joskus voinut olla myös se, että itse ammattiakaan ei enää ole. Kulkukauppaa harjoittavat harjurit ja laukkurit eivät enää kierrä talosta taloon, haavurit eivät lääkitse sotilaiden haavoja eivätkä paturit valmista patoja.

Monet ri-loppuisista ammattinimikkeistä ovat ruotsalaisperäisiä. Lukkari perustuu ruotsin sanaan klockare, mylläri sanaan myllare ja tuomari sanaan domare. Itse asiassa koko ri-loppu perustuu ruotsin re-lopun malliin. Se on alkuaan kuulunut vain lainasanoihin, mutta on niistä yleistynyt sellaisiinkin ammattinimityksiin, joiden pohjana on ollut suomen sana kuten ajuri-nimikkeen ajaa.

Ruotsalaisperäisten ri-nimikkeiden määrä on koko ajan ollut vähenemään päin. Paakari (bagare) on ainakin virallisissa yhteyksissä korvautunut leipurilla, lahtari (slaktare) teurastajalla, varvari (svarvare) sorvaajalla ja kolari (kolare) nuohoojalla. Vielä huonommin on käynyt fräkärille (fräkare), rakkarille (rackare) ja rättärille (rättare). Ne kuuluvat menneeseen maailmaan sekä nimityksinä että ammatteina. Yhteiskunta ei tarvitse enää virkamiestä, jonka tehtävänä on fräkääminen, kaupunkiin myytäväksi tuodun tervan laadun tarkastaminen. Se ei liioin kaipaa rakkaria, joka kokoilee kaduilta kuolleet eläimet ja tuntemattomat ruumiit ja hautaa ne, eikä rättäriä, joka joko avustaa matkustavaisia tai toimii nimismiehen apulaisena oikeusasioissa.


MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 3.5.2005.