Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Päivän sankarit

Keväinen euroviisuvoitto laukaisi jälleen kunnallisen ”muistonimiautomaatin”, kun Rovaniemen kaupunki päätyi nimeämään aukion Lordin mukaan. Vantaa kunnostautui aikoinaan Mika Häkkisen aukiolla. Tällaisilla ratkaisuilla uskotaan houkuteltavan myös turisteja paikalle.

Silti: malttia katsomoon, kuten Lordi on itsekin viestittänyt. Muistonimet – niin katujen, puistojen kuin aukioidenkin – on tarkoitettu henkilöiden muiston kunnioittamiseksi. Niitä annetaan joskus myös merkittävän tapahtuman muistoksi. Yrityksen tai yhteisönkin muistaminen kadunnimessä voi olla paikallaan silloin, kun se on samannimisenä toiminut usean sukupolven ajan samalla paikalla ja sillä on suuri paikallinen merkitys.

Jo sana muistonimi kertoo, että tällaisia nimiä ei yleensä anneta elävien ihmisten mukaan; niillä kunnioitetaan pitkäaikaista elämäntyötä. Jotkut ehdokkaat ovatkin kieltäytyneet elinaikana tarjotusta ”muistokilvestä”.

Kansainvälisissä nimistöä koskevissa suosituksissa on lisäksi korostettu, että tunnekuohussa tehtyjen nimiehdotusten varalta olisi hyvä sopia henkilön kuolemasta jokin tietty varoaika, jonka jälkeen nimenantoa voisi vasta harkita. Esimerkiksi Helsingissä sellaiseksi on sovittu viisi vuotta, ja muualla maailmassa on väläytelty sitäkin, että poliitikkojen kohdalla harkinta-aika saisi olla jopa 50 vuotta. Katujen, puistojen ja aukioiden nimet on tarkoitettu pitkään käyttöön, siksi niiden halutaan olevan kiistattomia ja kestävän aikaa vuosikymmenestä toiseen.

”Sankarinimeämistä” näyttää aletun pitää lähes itsestäänselvyytenä, sillä jopa tunnin kuluessa tapahtuneesta saatetaan nostaa mediassa esiin ehdotus sankarille ”kuuluvasta” kadunnimestä. Siksi muistonimien tarkoituksen soisi kuuluvan jo yleissivistykseen. Myös Suomen Kuntaliitto suosittelee kunnille pidättyvyyttä muistonimien antamisessa lausuntokierroksella olevassa osoitteiden antamista koskevassa ohjeistossaan.

Tulevia ”päivänsankareita” voitaneen muistaa elävämmällä, ajankohtaan ja kunkin kohteen tyyliin sopivalla tavalla. Kadun- tai aukion nimessä heidät siirrettäisiin jo muistojen joukkoon.


SIRKKA PAIKKALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 9.7.2006.