Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Päivällinen Tumikuussa, yö Koronkorvikkeessa

Tienvarren mainos houkutteli pistäytymään kahvila-ravintola Tumikuuhun. Nimen takia paikkaa ei voinut sivuuttaa. Oli kysyttävä, mihin nimi perustuu. Kuuluuko ehkä Turun seudun murteeseen salaperäinen sana ”tumikuu”.

Kahvilanpitäjä näytti tottuneen kysymykseen. Pienen juhlallisen tauon jälkeen hän painoi silmää vilkauttaen kassakuittiin leiman TuMiKuU. Asia oli sillä selvä. Kahvila sijaitsee reitillä Turku-Mietoinen-Kustavi-Uusikaupunki.

Nimi Tumikuu osoittaa todeksi sen, mitä Suomessa tänä vuonna tähdennetään Euroopan rakennusperintöpäivien merkeissä: paikan nimi on paikan muisti. Suuri osa nimistä antaa vihjeen juuri paikan sijainnista. Usein viite paikkaan on yhtä selvä kuin esimerkiksi nimessä Hotelli Valtatie 3.

Moni nimi säilyttää tiedon myös itse paikasta, kunhan viesti vain oikein ymmärretään. 80-luvulla yövyin Jalasjärvellä majoituspaikassa, jonka nimi oli Koronkorvikes (kirjoitettiin Koron-Korvikes). Ensi näkemältä nimi vaikutti kovin oudolta, koska sen osat merkityksineen eivät tuntuneet sopivan yhteen. Itämurteisen kielitajuni pohjalta en osannut tulkita nimeä, vaan tapailin sille mitä kummallisimpia merkityksiä.

Vuosien kuluttua, kun olin enemmän kuunnellut Rehupiiklesien kotokieltä, nimi pälkähti päähän – ja aukeni saman tien. Sehän on yhtä kuin Kodonkorvike eli toisin sanoen ’paikka, joka korvaa kodin’.

Totta tosiaan, nimi on paikan muisti. Mieleen tuli, kuinka Koronkorvikkeen ruokailutilana oli suuri tupa, tuvassa pitkä pöytä. Lattiat olivat täynnä raitamattoja ja seinät täynnä tauluja puhumattakaan muusta esineistöstä. Koronkorvikes ei ollut tyypillinen matkustajakoti.


RITVA KORHONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 5.10.1999.