Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Ovatko kapiot valmiina?

Moni nykymorsian on ehtinyt ennen avioliittoa hankkia jo oman talouden ja siihen tarvittavat tavarat. Hieman toisin oli laita entisajan neidon, jonka aika ennen avioliittoa kului etupäässä kapioiden teossa.

Kapiot ovat niitä vaatetavaroita, jotka morsian toi mukanaan uuteen kotiinsa. Moni tyttö teki suuren osan kapioistaan itse, ja hän alkoi valmistella niitä viimeistään rippikouluikäisenä. Sulhasesta ei yleensä tällöin ollut vielä tietoakaan, mutta sitä varmemmin sellaisen sai, mitä paremmat ja runsaammat olivat kapiot. Liina- ja pitovaatteita tehtiin usein koko tulevan elämän tarpeiksi, sillä naimisissa olevalla naisella harvoin aikaa enää sellaiseen liikeni.

Sana kapio on vanha germaaninen lainasana. Germaanisella taholla sitä vastaa nykyisin esimerkiksi saksan antamista merkitsevä verbi geben, ja samaa alkuperää on myös ruotsin gåva (lahja). Antamiseen liittyvät myös ne vanhemmat merkitykset, joita sanalla on suomen kielessä ollut. Kapioiksi on näet sanottu niitä lahjoja, antimia, joita morsian valmisti ja antoi uusille sukulaisilleen. Ennen häitä morsian saattoi kiertää kaason kanssa kylän taloissa keräämässä aineksia kapioihin. Myös näitä morsiusapuna saatuja kankaita, pellavia, sukkia tai vastaavia tarvikkeita voitiin joillakin seuduin nimittää kapioiksi, ja esimerkiksi Päijät-Hämeessä puhuttiin kapiolla tai kapionajossa käymisestä.

Naimisiin menevä tytär sai kotoaan mukaansa myötäjäiset. Sana on johdettu samasta myötä-vartalosta kuin esimerkiksi myötäillä ja myötäinen. Vaatetavaran lisäksi myötäjäisiin kuului usein lehmä, lammas, piironki, rukki ja muita henkilökohtaisia tarve-esineitä sirpistä kirveeseen ja virsikirjaan. Myötäjäiset olivat monesti myös tyttären perintöosa.

Häihin liittyvä sanasto näyttäisi olleen erityisen monipuolista maan itä- ja etenkin kaakkoisosissa. Niinpä kapioillekin on siellä ollut useita nimityksiä. Laajalti Itä-Suomessa niitä, samoin kuin morsiamen antimia, on sanottu myymeiksi tai myyneiksi. Nimitys on luultavasti johdettu verbistä myydä. Laatokan Karjalassa ja Kannaksella puolestaan ritaanit ja kaasnat ovat tarkoittaneet kapioita ja myötäjäisiä. Molemmat sanat ovat lainaa venäjästä.

Kannaksella on puhuttu myös orsikosta. Sillä tarkoitettiin naimaikäisen tytön aitan orsilla riippuvaa vaatevarastoa, joka samalla kuului myötäjäisiin. Muutamassa Kannaksen pitäjässä on myötäjäisiin sisältyviä pitovaatteita, ”varrella pidettäviä”, nimitetty vastaavasti varsikoksi.


KIRSTI AAPALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 18.8.1998.