Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Ottakaa yhteyttä inforahtuun!

Piste on pieni sana, mutta sillä on monia ulottuvuuksia. Ensimmäiseksi siitä tulee mieleen monikäyttöinen välimerkki.

Pieniä täpliäkin voidaan sanoa pisteiksi. Matematiikassa olemme oppineet, että pisteellä on tietty asema muttei ulottuvuutta. Erilaisten asteikkojen määräkohdat ovat pisteitä (jäätymispiste, räjähtämispiste), ja niitä ovat mitä moninaisimmat muutkin täsmäkohdat (kiintopiste, alkupiste, painopiste). Jo syntymähetkellä lasta arvioidaan pistein, joita sitten jaellaan pitkin elämänkaarta niin koulussa kuin urheilussakin. Näiden kirjaintenkin kokoa mitataan pisteinä.

Uusimpana pisteelle on kehittynyt pienen myynti-, palvelu- tai työskentelypaikan merkitys (ekopiste, neuvontapiste). Näin sana lähenee vanhaa kansanomaista käyttöään: piste eli pistekota on yksinkertainen keittokatos ja pisteporstua vaatimaton ulko-oven suoja, jotka molemmat on nopeasti kyhätty pistämällä riukuja pystyyn latvakkain tai nojalleen seinää vasten. Enää ei ole kuin askel siihen, että pelkkä piste tarkoittaa pientä myymälää tai putiikkia.

Välimerkin nimitykseksi pistettä on esitetty vasta 1826 (Gustav Renvall) ja geometrian käsitteeksi 1835 (Volmari Kilpinen). Asemastaan merkin nimityksenä se on saanut 1800-luvulla taistella monen muun ehdokkaan kanssa. Tarjolla ovat olleet esimerkiksi piirto, pilkku, pistämä, punkti, puntti, päätin, päättiö, päättäjä, päätösmerkki, tipla ja täppä.

Vanhin pisteen nimitys on kuitenkin rahtu. Jo Agricola kirjoittaa ”Ei pide catoman se wehin boockstavi eikä mös yxi rachtu laista” (= Ei pidä katoaman se vähin puukstaavi eikä myös yksi rahtu laista). Gananderin sanakirjassa (1787) on termi ”sirkkilän keski rahtu” (= ympyrän keskipiste).

Koska rahtu-sana tarkoittaa myös vähäistä määrää, sen tilalle kaivattiin täsmällisempää ilmaisinta. Kilvan voitti piste, jonka merkitykset ovat 170 vuodessa laajenneet moneen suuntaan. Jos Agricolan ja Gananderin käyttämä rahtu olisi kestänyt 1800-luvun uudisehdokkaiden rynnäkön, ostosmaailmoihin eksyneitä kuulutettaisiin: ”Ville Virtanen, ottakaa yhteyttä inforahtuun!” Eikä outo yhdyssana meitä ollenkaan hymyilyttäisi.


RAIMO JUSSILA

Julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 12.11.1996.