Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Onko lähin omainen lähimmäinen?

”Kenet merkitsemme lähimmäksi omaiseksi?” kysytään sairaalan ja muidenkin hoitolaitosten vastaanotossa. Yksineläjät joutuvat usein oikein miettimään, kenet he nimeäisivät. Siitä kerrottiin äskettäin myös tässä lehdessä.

Yksin eläminen, ”sinkkuus”, lisääntyy, eikä kaikilla ole vanhempia, sisaruksia tai lapsia elossa. Niinpä hoitoon tulevat voivat nykyään nimetä ”lähimmäksi omaisekseen”, kenet haluavat. Sen tiedon perusteella lehtijutussa todetaankin: ”Yksineläjien lisääntyessä myös lähimmäisen käsite on laajentunut.”

Moni lukija varmaan hieraisi silmiään: ”Ei kai nyt sentään lähimmäisen?” Toimittajalle oli tainnut sattua pieni lipsahdus sananvalinnassa. Sanat lähin omainen, lähiomainen ja läheinen ovat kyllä kielellisesti lähellä lähimmäistä, joka on lähin-sanan johdos. Lähimmäisen merkitys ja etenkin käyttöala poikkeavat kuitenkin selvästi ensin mainituista.

Lähimmäinen on – tai on ainakin ollut – etupäässä hengellisen erikoiskielen sana. Sitä tapaa paljon Raamatussa ja virsikirjassa, ja se on tuttu muun muassa kymmenestä käskystä: ”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi”, ”Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta”. Lähimmäinen-sana on tässä käytössä vanha; se esiintyy jo samojen käskyjen ensimmäisessä, Agricolan ABC-kirjasta (n. 1540) löytyvässä suomennoksessa: ”Ele ole wäre todhistaija sinun lehemeises wastan”, ”Ele pydhe sinun lehemeises honetta”.

Hengellisen kielen väritystä on myös lähimmäinen-alkuisissa yhdyssanoissa, ainakin kauniissa sanassa lähimmäisenrakkaus ja jossain määrin myös käsitteessä lähimmäispalvelu, jolla tarkoitetaan nimenomaan seurakunnissa tehtävää vapaaehtoista auttamistyötä. Vastaavaa Punaisen Ristin työtä nimitetään ystäväpalveluksi.

Suomen kielen perussanakirjassa lähimmäinen selitetään näin: ”(läheisistä) muista ihmisistä”. Määritelmän mukaan lähimmäinen voi siis oikeastaan olla kuka tahansa. Voiko käsite siitä enää mihinkään laajeta? Sen sijaan lähimmän omaisen merkitys on, alussa mainitun jutun mukaan, laajenemassa lähimmäisen, toisin sanoen kenen tahansa (läheiseksi koetun) suuntaan.

Lähi-sanoissa merkitysten rajat eivät ole kovin selviä. Kielineuvonnassa on jouduttu pohtimaan, millaista piiriä tarkoitetaan eri sanoilla tämän ilmoituksen muotoilussa: ”Siunaus lähiomaisten (omaisten, läheisten, lähimpien) läsnä ollessa.” Onko esimerkiksi lähiomaisten piiri pienempi kuin omaisten? Ehdotonta vastausta ei voi antaa; lähi-alku saattaa tuntua tarpeettomalta.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 2.9.2002.