Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Omenain aromeista oluhien kierteeseen

Lämmin kesäsää houkuttelee kahviloiden terasseille syömään ja juomaan. Monille kahviloitten tuotevalikoima on tärkein kriteeri paikan valitsemiseksi, toisille kahvilain ilmapiiri. Makuasioista ei voi kiistellä, oli sitten kyse kahvilan valitsemisesta tai monikon genetiivin taivutuspäätteestä.

Kaikki mainitut monikon genetiivin muodot sanalle kahvila ovat suomen kielen mukaisia: kahviloiden, kahviloitten ja kahvilain. Tosin kahviloiden ja muut -iden-loppuiset muodot ovat yleensä tavallisempia ja kevyempiä kuin -itten-loppuiset (kahviloitten). Pääte -in (kahvilain) on puolestaan vanhansävyinen tai murteellinen. Nykykielessä kyseistä muotoa käytetään lähinnä yhdyssanoissa, kuten kansainvälinen ja valtiovarainministeri. Jos oikean muodon valitseminen tuottaa päänvaivaa, voi kielenkäyttäjä tarkistaa taivutusmuodon sanakirjasta tai kielioppaasta. Kielitoimiston sanakirjassa (2006) ja sen edeltäjässä Suomen kielen perussanakirjassa (1990–1994) muoto kahvilain on merkitty sulkuihin osoittamaan, että hakusana taipuu vain harvoin kyseisen taivutustyypin mukaisesti. Sen sijaan 1950-luvulla ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa sulkeita ei käytetä.

Monet viihtyvät terasseilla siiderien, siidereiden tai siidereitten parissa. Jotkut pitävät päärynöiden, päärynöitten tai päärynäin makeudesta, toisia miellyttävät omenien, omenoiden, omenoitten tai omenojen erilaiset maut. Toisille omenain aromit ovat herrain herkkuja. Tiettyä genetiivityyppiä käyttämällä voidaan näin ilmaista lisävivahteita, esimerkiksi ironiaa.

Jos hedelmäiset juomat eivät lievitä kuivaa kurkkua, voi janoinen maistella jotain myös oluitten tai oluiden valikoimasta. Oluhien kierteeseen joutumista kannattaa kuitenkin välttää – jos haluaa käyttäytyä nykyaikaisesti. Nykysuomen sanakirjassakin muoto oluhien on merkitty ainoastaan sulkuihin.

Joskus muotojen valinnanvapaus aiheuttaa kielenkäyttäjissä ärtyisyyttä: ”Eikö olisi helpointa ja selkeintä määrätä jokaiselle sanalle yksi oikea monikon genetiivi?” Sijapäätteiden vaihtelu voi vaikuttaa sattumanvaraiselta, mutta näin ei kuitenkaan ole. Sanavartalon tavurakenne ja osittain myös äännerakenne vaikuttavat taivutuspäätteen valintaan. Jos sanan toiseksi viimeinen tavu on lyhyt (esim. sanassa sokeriton), on sanalla yleensä pitkä pääte. Pitkä tavu (esim. sanassa koktaili) taas enteilee lyhyttä päätettä. Päätteitä -en ja -jen kutsutaan lyhyiksi päätteiksi ja päätteitä -iden ja -itten pitkiksi. Kesälomailija voi näin olla joko sokerittomien tai sokeritonten koktailien tilaaja.

EMILIA LAURILA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 2.9.2007.